Helppo koska hellyydenkipeä

Mustelmilla koska kömpelö
Provosoituva koska oikeudenmukainen
Itkuinen koska herkkä
Paha suustaan, satutettu.

Paha

Olen taas tehnyt pahojani.
Sanonut kammottavia asioita ihmisille.
Paha saa palkkansa, sanotaan.
Minusta tuntuu, että olen saanut jo palkkaennakkoa.

Loppu

Isä itki.
Se on samalla tavalla herkkä ja hauras.
Itki sitä, että en taaskaan löytänyt onnea.
Ja minä en tiedä
kumpaa itse itkin enemmän.

minä poltin tänään 40 tupakkaa, eikä se ole edes mikään suuri poikkeus

se tekee 1.666666666666667 tupakkaa tunnissa

paitsi että poltin ne kymmenessä tunnissa.

Pienen pieni

Reilu viikko työttömänä ja pienenin taas ihan mitättömäksi.
Aika valuu mustaan kuoppaan, ja päivät menettävät ominaispiirteensä.
En saa itseäni niskasta kiinni
- valvon aamuun ja nukun päivät.
Nyt olisi aikaa repiä vanhat tapetit,
maalata seinät.
Tehdä suursiivous,
valmistaa laiskan pitkä brunssi vain minua itseäni varten.

En vaan jaksa.

Potkin villakoiria sivummalle,
jätän pyykit lojumaan,
olen syömättä iltakuuteen.

Miksi työ määrittelee niin suuren osan ihmisen identiteetistä?
Määrittelee sen, kuinka arvokkaaksi itsensä tuntee.

Tästä voi tullu piinallinen syksy.

Naapurit, madot ja minä

Naapurissa nussitaan taas niin että seinät rytkyvät.
Vein lapun, sellaisen hienovaraisen.
"Tuota on hieman kiusallista kuunnella,
etenkin kun anoppi on kylässä sunnuntaikahveilla."

Täällä, seinän toisella puolella podetaan flunssaa
valvotaan puoli viiteen aamuyöllä kun nenä vuoroin valuu
vuoroin on niin tukossa että ei voi hengittää.

Ulkona väistellään kastematoja
itsemurhakandidaatteja
kasvoille hyökkäävää syksyä.

Etsitään paikkaa.

Ei ystäviä

Minua rupesi vituttamaan ihan kaikki.
Alikulussa väärää puolta pyöräilevät älykääpiöt,
vastaantulevat kirkuvat pikkupennut,
nenästä valuva räkä,
seinän takana äänekkäästi paneskelevat naapurit,
liian kaukana asuva poikaystävä,
olematon työllisyystilanne,
sisällä vellova omituinen ahdistus,
asuntolaina,
rakennusmiesten virheet,
kaljanhimo.

Se, että minulla on nykyään vain tuttuja tai kavereita.
Ei ystäviä.

Paijattavat

Ottaisin vompatin, vesisian ja hidaslorin. Asuisimme kuplassa. Päivät silittäisin niiden turkkia, paijaisin ja leikittäisin. Eivät vaan luonnonsuojeluihmiset taitaisi hyväksyä.

Siksi asun kuplan ulkopuolella, otan iskuja.
Pahojen ihmisten maailmassa.

Joku eli eilen viimeisen päivänsä. Nukkui yöllä uneen.
Niin ainakin kuvittelen, lippu on puolitangossa.
Liimautunut sateen voimasta salkoon kiinni.

Huoltoyhtiön mies leikkaa pihalla nurmea,
katselee välillä taivaalle. Eikö sade jo loppuisi?

Ajattelen sinua kaunista miestä lavalla, nuorta.
Ajattelen sinua kuorsaamassa vienosti vieressäni.
Kun siirrän päätäni lähemmäs
otsatukkani kutittaa kasvojasi,
pyyhkäiset kädellä.

Nukut levollisesti.
Minä en saa unta.

Tää ei oo feikki tää maksoi 700 euroa

Aina välillä unohdan, että kaikki eivät ole mukavia, fiksuja tai edes näennäisen kohteliaita.
Että on olemassa sellaisiakin, jotka eivät luovuta viereistä tuolia sitä tarvitsevalle, koska heidän laukkunsa tarvitsee oman tuolin.

Se Väärä

Minä olen tyttö, joka on edeltänyt Sitä Oikeaa.
Neljässä tapauksessa.
Neljä miestä ovat minun jälkeeni
uusiensa kanssa
ostaneet yhteisen asunnon,
menneet naimisiin,
saaneet vauvoja.

Oulun teatteriskenessä heiluu puukko ja lentää tuoppi.
Heiluu kohti rintaa.
Lentää kohti kasvoja.

Ammatti- ja harrastajapuolella samanlaista.

Taiteilijanaiset ja alkoholi.
Vitun psykot.

Nyt

Kahden kitaran,
yhden basson
ja muutaman vahvistimen koti.

Kahden koti,
kesän ajan.

Kodinhengetär

Kello ei ole edes kahta iltapäivällä ja olen jo imuroinut, pessyt astiat ja pyykit, pyyhkinyt pölyt ja vaihtanut lakanat. Pitäisi vielä kuurata kylpyhuone ja leipoa mutta ajattelin tulla ennen sitä kertomaan kuinka hyvä avovaimo olen. Enkö olekin hyvä? Hyvä ihminen.

Kuusi

Kas kuusen latvassa oksien alla 
on pesä pienoinen oravalla; 
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö 
ja pikku hampahin siementä syö.

Pienenä oravan pesä -laulu rauhoitti minua.
Voiko olla mitään suloisempaa kuin joku, joka pikku hampahin siementä syö?

Pihassani kasvaa kaksi kuusta. Rungot nojaavat toisiinsa mutta erkanevat mitä pidemmälle kuuset kasvavat. Äsken tuli omituinen tuulenpuuska. Miten kahden kuusen välistä puhaltava vinkka saa aikaan tuollaisen äänen?

Eivät kai oravat oikeasti tee pesää kuusen latvaan. 
Tuollainen tuulihan pudottaa pesän.
Pikku hammas katkeaa.

Yritin etsiä tähän netistä islanninkielistä käännöstä sanalle toive

Haluaisin kylpeä kuumassa lähteessä ja silittää lampaan karheaa turkkia. Kulkea ulkoiluun tarkoitetuissa oikeaoppisissa vaatteissa, kerroksittain puettuna, vaelluskengät (en tosin omista sellaisia) jalassa. Haluaisin tanssia aamuyöhön Reykjavikin kaduilla tai salakapakoissa - ja muuta itsestäänselvää ja kornia. Teinityttöjen ajatuksia. Mutta haluaisin silti. Olen halunnut siitä lähtien, kun aloin kuunnella Björkiä, Sigur Rósia ja Múmia.

Minulla on ilmeisesti yksi Islannissa asuva lukija.
Kuka olet?
Kutsu minut kylään.

avovaimo

Viime vuonna pääsiäinen oli myöhemmin.

Istuin kolmikerroksisen rivitalon terassilla auringonpaisteessa; t-paidassa, ja ihailin neliönmuotoisesta aukosta kasvavaa omenapuuta. Se oli teidän yhteinen kotinne, pian myytävänä rakkautemme tieltä. Sen talon vierashuoneessa, puolileveässä sängyssä kerroit minulle salaisuuden, ja vannotit, että en saisi kertoa sitä koskaan eteenpäin.

Kerroin salaisuutesi myöhemmin kaikille, koska sinä petit minut pahemmin kuin kukaan koskaan.

Tänäkin pääsiäisenä paistoi aurinko mutta kevät ei ota kunnolla tullakseen. Räntää sataa vaakatasossa ja olen yksin. Arkipäivisin yksin, työminä. Väsynyt ja saamaton.

Kahden viikon päästä juhlitaan syntymäpäivää, ja räntäsade muistuttaa 16-vuotispäivästäni. Silloinkin satoi suuria märkiä hiutaleita, jotka eivät jääneet näkyviin asfaltin pinnalle. Poljin kaupunkiin, ja sillalla tuuli enemmän. Harmaat lapaset vettyivät läpimäriksi, välillä otin siideripullosta huikkaa ja mietin, että nyt olen suojaikärajan toisella puolella. Aikuisten puolella.

Kahden viikon päästä olen avovaimo. Niin sitä vaan näköjään pääsee elämässä eteenpäin. Pääsee taas aikuisten puolelle.

Run elefanttinainen run

Minä olen sellainen kiukkupussi, että kun kiukku nousee, sitä on vaikea taltuttaa. Jos suutun jollekulle, lepyn helposti - yleinen kiukku on eri asia. Pienikin vastoinkäyminen ruokkii jo alkanutta hampaiden kiristelyä ja tuntuu, että mikään ei auta. Kiukkupäissäni sulkeudun mieluiten yksityiseen tilaan ja pihisen, koska tiedän, että kiukusta saa osansa myös viaton sivustakatsoja.

Tänään oli taas sellainen päivä. Kiukkuinen. Kiukun syy on toissijainen mutta olisin halunnut heittää jokaikisen tielleni osuneen lasiastian seinään.

Vähän aikaa puhistuani laitoin musiikin soimaan. Yritin tanssia. Tanssi ei ole kiukkupussien hommaa. Tuntui, että pitää päästä liikkeelle. Otin pari juoksuaskelta. Kohta juoksinkin ympäri 53 neliöistä asuntoani. Juoksin 15 minuuttia. Olisin jatkanut juoksua ulkona, jos kaapista olisi löytynyt edes jotain tähän vuodenaikaan sopivia juoksuvaatteita muistuttavia vaatekappaleita. Farkuissa/toppahousuissa/pappahousuissa ja villakangas-/toppa-/nahkatakissa on luultavasti epämukava juosta.

Kelvolliset lenkkarit omistan jo mutta huomenna marssin urheiluvaatekauppaan ja ostan aikuisikäni ensimmäisen tuulipuvun.

Tervetuloa seesteisyys, hei hei kiukkupussi.

Enää ei hävetä.
Sunnuntaijameissa joku raiskasi Radioheadin Creepin
paljon pahemmin kuin minä
pari kuukautta sitten.

Killer käsikirja

Viikonloppuna Laura Palmerin salainen päiväkirja muuttui Laura Palmerin käsikirjaksi. Kaveri aikoi laittaa bändin nimeksi Killer Bob. Voi miksi en ole koskaan uskaltanut katsoa Twin Peaksia loppuun. Voisiko se olla kesäprojekti?

Sitten kun olen avovaimo, enkä pelkää.

Tänään olen tehnyt kesää. Siis kuopsuttanut kengällä työpaikan tupakkapaikan lumikinosta, ja levittänyt sitä ohuemmaksi ja laajemmaksi kerrokseksi.

Olen hymyillyt. Keltatakkiselle naiselle, joka ulkoilutti neljän töppöjalkakoiran laumaa. Olen nauranut, tuon tuostakin, yllättäen. Facebookissa nähtyä raamatullista kuvaa, jossa enkeli syöttää kissalle hampurilaista. Studion juontovihkoa, johon tuottaja oli omalla juontovuorollaan kirjoittanut "ihan hanurista koko iltapäivä!".

Ei saisi nauraa itsekseen
ainakaan ääneen.
Pitävät kuulemma hulluna.

Kärpänen

Parvekkeella kohmeinen kärpänen taittoi matkaansa millimetrin tuntivauhtia. Astuin epähuomiossa päälle.

Matkakertomus

Helsingin rautatieasemalla oli vastassa Jenni
Lentokoneessa omat näyttöruudut ja punaviini
Phuketin lentoasemalla sinnikkäät taksimiehet
Hostellissa torakka
Lautalla aurinko, kovaääniset jenkit ja olut
Saarella paratiisi
Singaporessa uudet matkaseuralaiset
Malesiassa loputtomat bussivaihdot
Lautalla aallot
Toisella saarella sade ja miekkakalaillallinen
Vuoren takana viidakko
Lauttalaiturilla kahden tunnin odotus
Singaporen lentoasemalla puhelimen lataus
Viides lauttamatka nukuttiin auringossa
Saarella monta valkohiekkaista rantaa
Sydämessä koti-ikävä
Singaporessa seniili vanha mies
Maailmanpyörä ja pilvenpiirtäjät
Maailman kauneimmat putiikit
Lentokoneessa turbulenssi
Helsingissä päiväkaljat
Oulun rautatieasemalla Jussi, Lotta ja Eeva
Nelivitosessa Burning Hearts
Narikassa rinkka
Kotona oma sänky ja poikaystävän kainalo.

Ei ollut muistikirjaa mukana

Matkan viimeinen päivä, kuitin molemmilla puolilla tekstiä

Kolmeen viikkoon
En ole kirjoittanut kolmeen viikkoon
muuta kuin
uusien tuttavuuksien nimiä ja sähköpostiosoitteita,
saapumis- ja poistumislomakkeita
kolmessa eri maassa

Ajatellut olen
paljon
ehkä liikaa

Olen yrittänyt jäsentää poukkoilevia ajatuksia
painokelpoisiksi
ovat ainoastaan valuneet
turkoosiin mereen

Olen miettinyt
miten minun on joskus toivottoman hankala elää
tässä maailmassa

Liian herkästi haavoittuva
haluton
luopumaan pahoista ajatuksista

Hups

Ihastuin.
Nuorempaan mieheen toiselta paikkakunnalta.
Nuoren runoilijan bändikaverin kaveriin.

Muutaman promillen humalassa, terassilla, tupakkapaikalla käydyssä keskustelussa rumpali oli Batman, se Robin ja minä nahka-asuinen Lepakkonainen, jonka perse kiiltää yössä.

Siitä huolimatta, tai sen vuoksi, lähti silti mukaan.
Otti syliin.
Päästi sydämeen.

Hukassa

En minä
vaan kameran akun laturi.
Olen kaivanut kaikki laatikot ja lipastot läpi kolmeen kertaan.
Ei missään.
Etsiminen on kuitenkin rauhoittanut levotonta sielua.

Kaksoset

Mummon kaksoissisko meni, nukkuu ikiunta.
Kaukana, tuhansien kilometrien päässä, minun mummoni vielä sinnittelee.

Terveisiä pääkaupunkiseudulta. Lauttasaaressa räjäytellään metrolle tietä, rusakko juoksee kadun yli. Hakaniemessä kahvikupin kilistely taukoaa, kun kerjäläinen huomaa kännykkänsä soivan. Keski-ikäinen nainen suivaantuu, koska ei saa viedä ketsuppi- ja sinappipulloja koneeseen käsimatkatavaroissa. Lentokoneen laskeutuessa myräkkä hyppyyttää peltipurkkia ilmassa. Oulussa tulee.

tiistaista

Viikonpäivät ovat menettäneet merkityksensä.
Torstaina voi nyrjäyttää nilkkansa tanssilattialla,
perjantaina aikaisin yöpuulle ja
lauantai tuntuu sunnuntailta.
Maanantaissa omituinen viehätys.

Tiistait kuitenkin pysyvät.

Vastuuta pakoon
olohuoneen lattialle myllättyyn peittopesään.

Nukkua myöhään
aloittaa aamu oluella,
musiikilla
helpolla seuralla.

Niin kuin parikymppisenä
vaihdossa
festareilla

Jatkaa siitä saunaan
vaivattomasti
häpeilemättä

Kyllä tämä tästä vielä todeksi muuttuu
mutta anna minun haaveilla ennen maanantaita.

Kovan onnen lapsia toiset

Joidenkin elämä soljuu
toiset ovat kovan onnen lapsia

Minun mummoni on elänyt sellaisen elämän jossa aina joku hankaa vastaan. Niin paljon vastoinkäymisiä ja huonoa onnea ei yhden ihmisen kohdalle uskoisi. Kun tänään sairaalassa suukotin mummoa poskelle hyvästiksi suuren operaation aattona, en tiedä kumpaa toivoin.

Että se auttaisi vai että mummo saisi jo levätä.

Vapaaherrattarena pt. 2

Minä herään myöhemmin, minulla on aikaa.
Petaan sängyn. En koskaan tee sitä aamuisin kotona.
Otan pakastimesta ruisleivän. En tunne vielä mikroaaltouunisi toimintoja, leipä kuumenee liikaa. Tyhjennän vieraan astianpesukoneen, yritän löytää oikeat paikat kipoille ja kupeille.
Jätän viestin jääkaapin oveen.

Varmistan että ovi painuu kunnolla kiinni. Pakkasilma kipristelee nenänpäässä. Tukka jäätyy paksuille valkoisille suortuville.

Kaksi viikkoa työttömyyttä takana. Painajaiset ovat jo hieman hellittäneet. Sellaiset joissa olen myöhässä, en keksi mitään puhuttavaa tai tietokone on vieras ja kappaleet outoja. Sellaiset, joissa en ole mitään.

Kuukauden päästä lähden kauas painajaisia pakoon. Vietän maaliskuun Kaakkois-Aasiassa. Singapore-Thaimaa-Malesia, toivottavasti otatte minut hellästi vastaan.
Tarvitsen helliä vastaanottoja.

turvassa

siinä on jotain uskomattoman rauhoittavaa
kun itse valvoo ja
vieressä
syvässä unessa tuhiseva ihminen
tarttuu kädestä kiinni

virhe

älä koskaan lähde laulamaan karaokea parhaan ystävän kanssa

Verenpaine koholla

Ihmisillä on monenlaisia perversioita. Kuten esimerkiksi entisten poikaystävien parisuhdestatuksen ajoittainen vilkuilu. Ihan mielenkiinnosta vaan tulee katsottua, joko parisuhteessa on muuttunut kihloiksi.

Sen verran masokisti ei kuitenkaan pidä olla, että eksyisi lähellekkään sitä viimeisintä.

Kun tirkistelee menneen elämänsä ihmisten uutta elämää, mitä sieltä oikein hakee? Sitä että toisella menisi hyvin? Sitä että toisella menisi huonosti? Tai ainakin huonommin kuin itsellä?

Pyysin jo kerran kauniisti, mutta se ei näköjään toiminut. Pyydän siis uudestaan. Sinä löysämunainen valehteleva naistennaurattaja, joka pidit minua toisena naisena puoli vuotta, voit lopettaa oman perversiosi nyt. Tiedän, että käyt täällä vieraisilla. Firmasi tietokoneesta jää jälki. Huh. Raivostuttaa.

Muuten minulla menee hyvin. Paljon paremmin.
Toivottavasti sait haluamasi.

Kaksi lukioaikaista ystävääni ovat saaneet vauvoja. Siis kumpainenkin yhden, eivätkä keskenään. Molemmat tyttövauvan, joka on "maailman ihanin prinsessa". Niinkuin jokainen lapsi on oman vanhempansa mielestä. Heillä on varmasti kotona vauvanhoitopöydän yläpuolella kehyksissä ultraäänikuva pienestä ihmisenalusta. Kaikilla odottavilla/tuoreilla äideillä on.

Kävin eilen gynekologilla. Lääkäri tulosti minullekin mukaan kolme kuvaa. Yhden kohdusta ja yhden molemmista munasarjoista. Pitäisikö hankkia IKEA:sta sellainen kolmen valokuvan kehys ja naulata seinään. Kuvien alle voisi kirjoittaa kauniilla käsialalla "vapaa menemään".

Uusi

Kun tulen töistä kotiin
sänky on pedattu
ja vessanpöntön istuin on ylhäällä.