Minä olen sellainen kiukkupussi, että kun kiukku nousee, sitä on vaikea taltuttaa. Jos suutun jollekulle, lepyn helposti - yleinen kiukku on eri asia. Pienikin vastoinkäyminen ruokkii jo alkanutta hampaiden kiristelyä ja tuntuu, että mikään ei auta. Kiukkupäissäni sulkeudun mieluiten yksityiseen tilaan ja pihisen, koska tiedän, että kiukusta saa osansa myös viaton sivustakatsoja.
Tänään oli taas sellainen päivä. Kiukkuinen. Kiukun syy on toissijainen mutta olisin halunnut heittää jokaikisen tielleni osuneen lasiastian seinään.
Vähän aikaa puhistuani laitoin musiikin soimaan. Yritin tanssia. Tanssi ei ole kiukkupussien hommaa. Tuntui, että pitää päästä liikkeelle. Otin pari juoksuaskelta. Kohta juoksinkin ympäri 53 neliöistä asuntoani. Juoksin 15 minuuttia. Olisin jatkanut juoksua ulkona, jos kaapista olisi löytynyt edes jotain tähän vuodenaikaan sopivia juoksuvaatteita muistuttavia vaatekappaleita. Farkuissa/toppahousuissa/pappahousuissa ja villakangas-/toppa-/nahkatakissa on luultavasti epämukava juosta.
Kelvolliset lenkkarit omistan jo mutta huomenna marssin urheiluvaatekauppaan ja ostan aikuisikäni ensimmäisen tuulipuvun.
Tervetuloa seesteisyys, hei hei kiukkupussi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti