keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Iltavilli

Tätä tekstiä piti odottaa. En halunnut enää kirjoittaa yhtäkään itkuvirttä siitä, miten työ määrittelee identiteettini ja sen puute painaa maan alle.

Eikä minun tarvinnutkaan kirjoittaa. Sain työn! Sain hienon työn. Hienomman kuin koskaan aiemmin. Kesän ajaksi ainakin. Huomenna lähden kirjoittamaan työsopimukseen nimen alle. Muutan. Muutan Helsinkiin. En ole koskaan halunnut sinne. Ryysikseen, metroasemille, kalliisiin siivouskopin kokoisiin yksiöihin. Nyt haluan.

Tämä tuli kuin tilauksesta.
"Lopussa käy aina hyvin. Sen näkee vasta sitten lopussa." Näin totesi eräs tuttavani.

Tämä ei ole onneksi loppu vaan hyvin kliseisesti todettuna uuden alku.
Tietyn aikakauden loppu kuitenkin.