Menehtyneille, menetetyille

Kosketa vaan,
taputa minua päälaelle.
Satoi oikeasti vettä
ja kylmetti.

Sinä päivänä taivaalta satoi
lasia
tuhkaa
ihmisiä.

Ja minun ainoa huoleni oli se,
että en ehkä voikaan nukkua vieressäsi.

Elefanttinainen, 18 vuotta. 12.09.2001


Pidin tänään kotona yksin minuutin mittaisen hiljaisen hetken Norjan kuvottavan verilöylyn uhrien ja heidän omaistensa kunnioittamiseksi. Keskittyminen onnistui lähes täysin. Muutamia hapuilevia ajatuksia lukuunottamatta.

Ehkä Elefanttinaisessa on tapahtunut kasvua kymmenen vuoden aikana. Vaikka ajatukset perimmiltään näyttävätkin pyörivän samojen "ongelmien" ympärillä.

En koskaan hylkää sinua

Eipä tainnut tulla seitsemän kitaran kotia.
Ellen sitten hanki niitä itse.
Taidan lopettaa kirjoittamisen tänne. (Ihan kuin olisin koskaan aktiivisesti kirjoittanutkaan.) Koska en halua vuodattaa taas yhtä epäonnistunutta ihmissuhdetta ja sen loppua muiden nähtäville.