Ikuisesti

Lähetin viestin
"rakas"
vastasit
"stan sinua".

Nykyisyyttä ei ole

On vain mennyt ja tuleva.
Haastattelen kosmologia, joka on sanonut näin.

Kuuntelen bändiä, joka on Oulusta.
Minun kaupungistani, joka ei enää ole minun.
En ole vielä kotonani täällä.
Kauniissa korkeissa huoneissa,
turvassa kauniin miehen syleilyssä.

Sanoin että lääkkeet loppuu kohta.
Teit hullu-imitaation mutta nauroin.

Elämä on kantanut kauas,
liian kauas turvallisesta, tutusta.

Enkä haluaisi mitään muuta.

Rutiinit

Viikon jälkeen alan jo tottua uuteen, vaikka olen joutunut opettelemaan kaiken yksin. Jotkut asiat toistuvat päivästä toiseen. Niin kuin viisikymppinen hippipappa, joka kulkee kanssani samalla aamubussilla, ja istuu joka päivä samalle paikalle. Rennie -paketti pilkottaa sinisen paitapuseron taskusta. Niin kuin fantasiakirjaan uppoutunut kehitysvammainen mies, joka nousee kyytiin samasta paikasta joka aamu; miehen tukka vain vaihtuu. Tänään hänellä oli puolipitkä musta peruukki. Aurinko on paahtanut kuumasti koko viikon, ja olen miettinyt mitä kehtaa pukea päälleen töihin. Olen uskaltanut laittaa lyhyen hameen, koska osa naisista kulkee täällä niin sanotuissa pornovideokorkkareissa. Olen opetellut muutaman uuden tietokoneohjelman käytön, reitin toimitustalolta studiolle ja ruokalaan. Kaikki on suurempaa, vierasta, jännittävääkin. Huomenna saan poikaystävän kotiin maailmalta. En uskalla toivoa liikaa, mutta vatsanpohjassa on sellainen tunne, että tästä kesästä tulee parempi kuin koskaan.

Akkojen höpötystä

Tiiäthän sie, että tuo on vain akkojen höpötystä, sanoit.
Ja olet niin oikeassa.

Etkä uskokaan kuinka onnellinen olen, että minulla on poikaystävä joka osaa panna asiat todellisiin mittasuhteisiin. Aika monen miehestä ei näköjään siihen ole.

Onnellisesta ihmisestä ei saa hyvää tarinaa.
Siksi täällä on ollut niin hiljaista.

Iltavilli

Tätä tekstiä piti odottaa. En halunnut enää kirjoittaa yhtäkään itkuvirttä siitä, miten työ määrittelee identiteettini ja sen puute painaa maan alle.

Eikä minun tarvinnutkaan kirjoittaa. Sain työn! Sain hienon työn. Hienomman kuin koskaan aiemmin. Kesän ajaksi ainakin. Huomenna lähden kirjoittamaan työsopimukseen nimen alle. Muutan. Muutan Helsinkiin. En ole koskaan halunnut sinne. Ryysikseen, metroasemille, kalliisiin siivouskopin kokoisiin yksiöihin. Nyt haluan.

Tämä tuli kuin tilauksesta.
"Lopussa käy aina hyvin. Sen näkee vasta sitten lopussa." Näin totesi eräs tuttavani.

Tämä ei ole onneksi loppu vaan hyvin kliseisesti todettuna uuden alku.
Tietyn aikakauden loppu kuitenkin.

Onni

kaksi viikkoa meni lopulta melko kivuttomasti.

Nyt herään myllätyistä lakanoista,
aamupalaksi suudelmia ja suklaata.

kaduilla pitää kulkea varovasti.
Aurinko on pahoinpidellyt jään.
Autot roiskivat rapaa päälle.

Nauran.
Otan vastaan raparoiskeet,
tukastavedot,
syvälle silmiin suunnatut katseet.

Odotus

Ei mulla oikein muuta.
Kestänhän minä kaksi viikkoa.

Oot sie kyllä kaunis

Niin minulle äsken sanottiin.

Oot sie kyllä kaunis.

Puhelimeen ilmaiseksi ladatussa chat -sovelluksessa. Lapin miehen sanomana se tuntui niin vilpittömältä, pakottamattomalta ja sydäntäriipaisevan hyvältä.

Malttamaton

Jotain omituista on tapahtunut.
Kihelmöi.
Tarkistan puhelimen vartin välein.
Jos joku olisi laittanut viestiä.

Nyt

Pilvien liikkeistä ei aina näe tuulen suuntaa.
Paitsi jos ne ovat hyvin alhaalla.

Minä haluaisin jo rakastua.

Vastuuton

Kello 02:37

Makaan valveilla. Molemmat sieraimet tukossa kuuntelen katolta jylisten putoilevaa lunta. Se muistuttaa yli lentävän lentokoneen kumua. Helmikuun viimeinen ja viisi astetta plussan puolella.

Tyynyliinan pinta on pölyinen. Nousen ylös, vaihdan sen puhtaaseen. Huulia kuivaa. Alahuulella maistuu hennosti veri. Sen pinta on hiutunut ohueksi.

Olo on muutenkin hutera. Päässä humisee, ja välillä mahassa pyörähtää. Mietin viime kuukausien vastuuttomuuttani; lasken seksikumppanien määrää. Se on ihan mukava ja hyödyllinen harrastus. Tasaisin väliajoin täytyy päivittää omat typerät tekonsa. Yrittää muistaa humalan harson läpi tunnetut tunteet.

Ynnätä päiviä myöhästyneisiin kuukautisiin.

(koira)kuume

Olen potenut vakavaa koirakuumetta suunnilleen vuoden ajan. Ymmärrän yksinäisiä naisia, joiden biologinen kello tikittää, ja jotka haluaisivat epätoivoisesti vauvan. Yksin vauvaa on vaikea hankkia. Samoin koiraa.

Tai siis eihän se hankkiminen vaikeaa ole.
Sen kun käy panemassa ilman ehkäisyä -> vauva!
Marssii kenneliin/eläinkauppaan -> koira!

Uudesta perheenjäsenestä huolehtiminen ei vain ole helppoa yksin.

En ole sairastanut vuoteen. Eilen minulle nousi korkea kuume. Tajusin heti, että jos en pääse sängystä ylös edes kauppaan, en millään voi edes ajatella koiran hankkimista niin kauan kuin asun yksin.

Satunnaisille kainaloille on vaikea sälyttää koiran ulkoilutusta, koska en edes viitsi pyytää tuomaan särkylääkettä.

Taistelijatar

Olen aika hyvä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Mieluusti lopettaisin tämän taistelun, mutta en oikein osaa.
En kestä typeriä ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä kaiken.
Jotkut keksivät juttuja omassa päässään.
Haluaisin korjata väärät luulot, sovitella ja elää harmoniassa.

Ihan vitun naiivia.

Kuparinvärinen lohikäärme

Yhtäkkiä sydän voi jättää yhden lyönnin väliin. Tai ainakin tuntuu siltä.

Kävin tänään työkeikalla autoliikkeessä. Pihasta pois kaartaessani näin sivusilmällä auton, jonka tunnistan unissanikin. Sen kohta kaksi vuotta sitten minua huijanneen ihmisen auton. Kuparinvärisen, rekisterikilpineen lähes lohikärmeen nimisen.

Ja vaikka enää ei satu, säikähdin.

Auto nökötti siinä reunimmaisena, muutaman sentin lumikerros päällään. Tiesin, että tämä on viimeinen kerta kun hätkähtäisin sitä.

Ajoin takaisin työpaikalle, ja kaksitoista valoristeystä päästi minut puhtaalla vihreällä aallolla menemään.

Parempia päiviä

Ehkä se johtuu tästä lisääntyneestä valosta tai ehkä olen vain löytänyt sisäisen rauhan; joka tapauksessa viimeisin viikko on ollut edellisiä kuukausia paljon helpompi.

Vaikka kaikenlaista epämukavaa on taas sattunut, en tunne itseäni yhtään niin ahdistuneeksi kuin joulun jälkeen.

Luulen, että anteeksianto vaikuttaa asiaan paljon. Pitää antaa anteeksi muille - ja itselleen. Ja nyt olen antanut. Se joka muuta väittää, voi miettiä omaa asennettaan.

Älä kosketa sähkölaitetta ollessasi märkä

Entä jos on vain hieman kiihottunut?

Laatuseuraa

Siinäpä vasta veikeä sana.
Hakusana, jonka kautta blogiini on päätynyt aika moni ihminen parin viime kuukauden aikana.

Ovat varmaan etsineet sitä kokoomuslaista deittipalvelua.
Päätyneet sen sijaan vahvasti vasemmistolaisen kolmikymppisen identiteettikriisin keskellä pyöriskelevän neidon ajatusvirran keskelle.

Hah. Oikein niille.

Keskiviikko

Ensimmäinen, koska se rentouttaa.
Toinen, koska se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Kolmas, koska kaikki muutkin.
Neljäs, koska se on kivaa.
Viides, koska en halua mennä kotiin.

Toimintasuunnitelma

Jo kahden yön aikana taivaalla on loistanut uskomattoman kirkas kuu.
Se valaisee parvekkeen lumipeitteen.
Ystävän pakottamana,
tein toimintasuunnitelman.

Syö
Vie roskat
Lääkäri 11:30
Imuroi
Käy kahvilla
Kävele

Yhdelle päivälle aina yksi tehtävä.
Että ei kuormitu liikaa.

Niin ja tuli niitä töitäkin sitten,
muutama pätkä.

Yön aikana oli satanut lunta
enkä minä tahrannut kenenkään aviovuodetta.

Arvoton

Reilu viisi vuotta sitten olin umpirakastunut saavuttamattomaan poikaan. Sellaiseen, joka antoi ymmärtää kaikkea. Lausui kauniita sanoja mutta ei koskaan päästänyt halausta pidemmälle. Valveilla en ajatellut muuta kuin sitä, ja uniin se tuli vielä enemmän. Näin lähes joka yö unta, jossa olimme yhdessä ja aloin uskoa, että unimaailma on se todellinen ja valveillaoloaika kuviteltua. Olin vakuuttunut, että tyhjät tylsät päivät eivät olleet oikea elämäni.

Päivät ovat taas tyhjiä ja tylsiä mutta tällä kertaa kysymyksessä ei ole rakkauden kaipuu.

Näen usein unta, että olen muuttanut muualle. Elän mielenkiintoista elämää unelmieni työssä. Olen tärkeä ja arvostettu siinä mitä teen. En ole ihmisroska, joka ajelehtii päivästä toiseen vailla päämäärää. Alan kohta vakuuttua, että se on oikea elämäni. Ei tämä, jossa valvon aamuviiteen, herään myöhään iltapäivällä ja puen joka päivä collegehousut jalkaan.

Uudenvuodenlupaus

Yritän olla provosoitumatta.