Reilu viisi vuotta sitten olin umpirakastunut saavuttamattomaan poikaan. Sellaiseen, joka antoi ymmärtää kaikkea. Lausui kauniita sanoja mutta ei koskaan päästänyt halausta pidemmälle. Valveilla en ajatellut muuta kuin sitä, ja uniin se tuli vielä enemmän. Näin lähes joka yö unta, jossa olimme yhdessä ja aloin uskoa, että unimaailma on se todellinen ja valveillaoloaika kuviteltua. Olin vakuuttunut, että tyhjät tylsät päivät eivät olleet oikea elämäni.
Päivät ovat taas tyhjiä ja tylsiä mutta tällä kertaa kysymyksessä ei ole rakkauden kaipuu.
Näen usein unta, että olen muuttanut muualle. Elän mielenkiintoista elämää unelmieni työssä. Olen tärkeä ja arvostettu siinä mitä teen. En ole ihmisroska, joka ajelehtii päivästä toiseen vailla päämäärää. Alan kohta vakuuttua, että se on oikea elämäni. Ei tämä, jossa valvon aamuviiteen, herään myöhään iltapäivällä ja puen joka päivä collegehousut jalkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti