avovaimo

Viime vuonna pääsiäinen oli myöhemmin.

Istuin kolmikerroksisen rivitalon terassilla auringonpaisteessa; t-paidassa, ja ihailin neliönmuotoisesta aukosta kasvavaa omenapuuta. Se oli teidän yhteinen kotinne, pian myytävänä rakkautemme tieltä. Sen talon vierashuoneessa, puolileveässä sängyssä kerroit minulle salaisuuden, ja vannotit, että en saisi kertoa sitä koskaan eteenpäin.

Kerroin salaisuutesi myöhemmin kaikille, koska sinä petit minut pahemmin kuin kukaan koskaan.

Tänäkin pääsiäisenä paistoi aurinko mutta kevät ei ota kunnolla tullakseen. Räntää sataa vaakatasossa ja olen yksin. Arkipäivisin yksin, työminä. Väsynyt ja saamaton.

Kahden viikon päästä juhlitaan syntymäpäivää, ja räntäsade muistuttaa 16-vuotispäivästäni. Silloinkin satoi suuria märkiä hiutaleita, jotka eivät jääneet näkyviin asfaltin pinnalle. Poljin kaupunkiin, ja sillalla tuuli enemmän. Harmaat lapaset vettyivät läpimäriksi, välillä otin siideripullosta huikkaa ja mietin, että nyt olen suojaikärajan toisella puolella. Aikuisten puolella.

Kahden viikon päästä olen avovaimo. Niin sitä vaan näköjään pääsee elämässä eteenpäin. Pääsee taas aikuisten puolelle.