Väsyttää. Jatkuvasti vaan väsyttää.
Olen ollut kokopäiväisesti ja kokoaikaisesti töissä nyt neljä vuotta. Tuona aikana olen pitänyt lomaa yhteensä ehkä puolentoista kuukauden verran. Lomapäiviä on toki kertynyt, mutta sopimusten päätyttyä lomakorvaukset on maksettu tilille ja työ jatkunut ilman lomaa.
Vuodenvaihteen jälkeen työsopimukseni on taas katkolla, ja olen jo jonkin aikaa pohtinut, pitäisikö jättäytyä ihan vapaaehtoisesti hengähtämään. Tiedän, että vaikka sopimukseni katkeaa, töitä riittää luultavasti silti edelleen. Joku soittaa aamulla "Tuletko pikimmiten!" ja päivä vaihtuu toiseksi, kolmanneksi. Missään vaiheessa ei ole tietoa seuraavasta hengähdystauosta. Ansiosidonnaista päivärahaa olisi tarjolla viidensadan päivän verran. Sillä eläisi hyvin.
Minulla taitaa olla jonkinlainen kiltti tyttö -syndrooma. Kun pienestä asti on opetettu, että työtä on tehtävä aina kun sitä on tarjolla, ei uskalla tehdä mitään muuta.
Jos kieltäydyn töistä, minua ei enää pyydetä. Sitten olen työtön lopun ikääni. Niin ainakin pelkään.
Mutta kun väsyttää.
Nyt pitäisi löytää jostain rohkeus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti