Yrittänyttä ei laiteta

Tuostakin tulee taas mieleen ihan jotain muuta kuin piti. En silti aio puhua siitä.

Nurmikolla käyskenteli tänään harakka, jolla oli suussaan keltainen vaahteranlehti. Se tepasteli tomeran näköisenä pitkin pihaa. Ehkä harakka oli menettänyt hajuaistinsa, ja luuli sitä ruoaksi. Yritti nokkiakin sitä.

Tänään on kansallinen epäonnistumisen päivä. Varmaan jotain Kokoomuksen hommia alunperin, kun tarkoituksena on kannustaa yrittäjyyteen ja samalla luoda talouskasvua. Itse miellän - tai ainakin haluan mieltää - päivän paljon laajemmin.

Minusta tuntuu (ja tästä on empiiristä tutkimusta), että aika moni ihminen jättää tekemättä jonkun asian, koska pelkää epäonnistumista. Jättää hakematta kouluun tai töihin, jättää pyytämättä mielenkiintoista ihmistä kahville, ei uskalla sanoa asioita suoraan, koska ajattelee, että asia ei johda mihinkään.

Minä uskallan. En tiedä, mistä sain yhtäkkiä muutama vuosi sitten sellaista voimaa että minua ei pelota. Jännittää toki, paljonkin. Mutta jos ei koskaan yritä, ei saa mitään aikaiseksikaan. Voi helvetti näitä latteuksia, mutta sehän tässä onkin omituista, että kaikki eivät ajattele samoin. Olen omasta mielestäni saanut paljonkin asioita aikaseksi, koska olen uskaltanut. Olen maailmanmestari tuskailemaan paikallaan junnaavia asioita, mutta ainoastaan sen takia, että haluan pistää tapahtumia liikkeelle. En halua jämähtää. Kaikkein pahinta on maata kotona kun päässä jyskyttää ajatus jostain mielekkäämmästä.

Pyysin äsken erästä mielenkiintoista ihmistä elokuvaseuraksi. Jos saan kieltävän vastauksen, ainakin yritin.