Keski-ikäiset miehet

Jos pyöräilet minihameessa
ja vastaan tulee keski-ikäinen mies,
hänen katseensa kiinnittyy jalkoväliisi.

Vastaantulevat lapset katsovat silmiisi.
Naiset ehkä vilkaisevat.

Keski-ikäiset miehet tuijottavat.

Pahoittelen, laitoin hameen alle shortsit.

Minkälainen ääni lähtee ihmisestä joka hajoaa pirstaleiksi?

Olin kyllä paikalla.
En vaan muista tilanteesta mitään.

Sen vuoksi kyselen.

Menehtyneille, menetetyille

Kosketa vaan,
taputa minua päälaelle.
Satoi oikeasti vettä
ja kylmetti.

Sinä päivänä taivaalta satoi
lasia
tuhkaa
ihmisiä.

Ja minun ainoa huoleni oli se,
että en ehkä voikaan nukkua vieressäsi.

Elefanttinainen, 18 vuotta. 12.09.2001


Pidin tänään kotona yksin minuutin mittaisen hiljaisen hetken Norjan kuvottavan verilöylyn uhrien ja heidän omaistensa kunnioittamiseksi. Keskittyminen onnistui lähes täysin. Muutamia hapuilevia ajatuksia lukuunottamatta.

Ehkä Elefanttinaisessa on tapahtunut kasvua kymmenen vuoden aikana. Vaikka ajatukset perimmiltään näyttävätkin pyörivän samojen "ongelmien" ympärillä.

En koskaan hylkää sinua

Eipä tainnut tulla seitsemän kitaran kotia.
Ellen sitten hanki niitä itse.
Taidan lopettaa kirjoittamisen tänne. (Ihan kuin olisin koskaan aktiivisesti kirjoittanutkaan.) Koska en halua vuodattaa taas yhtä epäonnistunutta ihmissuhdetta ja sen loppua muiden nähtäville.

Kevätväsy

Päässä pyörii kaikenlaista ja samalla ei oikein mitään. Päivät kuluvat unisessa usvassa. Useimmiten hyväntuulisessa sellaisessa. Olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan, mutta samalla väsyneempi kuin pitkiin aikoihin. Odotan vain lomaa. Se on tuo perhanan työ, ihana kamala työ, joka syö voimat.

Ajattelin varata matkan jonnekkin heti loman alkajaisiksi. Kun vielä kolme viikkoa jaksaisi kärvistellä. Kunhan saisin sinut mukaan.

Kissan maja

Kotini taloyhtiö koostuu kahdesta rakennuksesta: korkeasta ja matalammasta. Minun asuntoni on matalan rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Parvekkeelle paistaa iltapäivän aurinko. Kolmannesta kerroksesta ei näe kovin kauas, mutta havaintoja on helppo tehdä matalaltakin.

Vastapäisessä korkeassa talossa asuu mummo, joka kerää muiden roskat. Se viipottaa pihalla ja noukkii paperinpalaset, tyhjät oluttölkit ja tupakannatsat. Ihana mummo. Kunpa muutkin tekisivät samaa. Tai oikeastaan: kunpa ihmiset noukkisivat omat tupakannatsansa, oluttölkkinsä ja paperinpalasensa.

Alakerran naapurini on rakentanut kissalle majan. Asunnossa ei ole parveketta, mutta maja on tehty tuuletusikkunan ulkopuolelle. Siinä on puiset kehikot ja kanaverkko ympärillä. Kissan on varmasti mukava tarkkailla elämää, ja paistatella päivää ulkoilmassa - kanaverkon suojissa.

Ohutta nahkaa

Ajelen suihkussa säärikarvoja. Vedenpaine vaihtelee seinän takana hurisevan pesukoneen takia. Sääreen on painunut raitainen jälki sukanvarresta. Naulakossa roikkuu sinun punainen pyyhkeesi. Tai minunhan se on, mutta sinä sitä käytit.

Veden lämpötilaa saa koko ajan olla säätämässä. Sekin pesukoneen takia, arvelen. Normaalisti vesi ei kuumene näin nopeasti yhtäkkiä.

Lyhyt tukka tuntuu omituiselta pestä. Se loppuu kesken. Puristan vanhasta tottumuksesta aivan liian paljon shampoota kämmenelle.

Sanat, jotka yleisimmin esiintyvät blogissani, taitavat olla äiti, entinen poikaystävä ja tukka. Asiaan voisi olla psykiatrilla huomautettavaa. Naurattaa, koska pohjimmiltani tunnen itseni onnellisemmaksi kuin koskaan. Tänään olen kuitenkin ollut alakuloinen. Eläydyn niin voimakkaasti sinun tunteisiisi. Ohuen nahan läpi tunkeutuu helposti toisten pahoinvointi. Samalla tavalla otan vastaan kaikki itseeni kohdistuvat anonyymit loukkaukset työelämässä.

Aion kasvattaa pitkän tukan takaisin. En halua, että se loppuu pestessä kesken.

Tukka on helppo kasvattaa takaisin. Olisiko kenelläkään vinkkejä, miten nahasta saa kasvatettua paksumman?

Alkuja ja loppuja

Olen maailman paskin viherpeukalo.

Vietin viikonlopun vanhempieni luona - entisessä kodissani, koska järkeilin, että on helpompi odottaa sielunpuolikkaani palaamista kaukaisista maista turvallisessa ympäristössä. Turvallisessa seurassa. Odottaa kaiken alkamista oikeasti.

Äidin kanssa naureskeltiin, kuinka olemme molemmat melkoisia tunareita kasvien hoitamisessa.

Viisi vuotta sitten olin lähdössä vaihto-oppilaaksi Hollantiin, ja annoin kaikki henkihieverissä olevat kasvini entiselle poikaystävälleni hoitolapsiksi. Kun palasin takaisin Suomeen, kasvini kukoistivat. Jätin ne suosiolla parempiin hoiviin.

Ostin kuukausi sitten hienon pienen kasvinalun. Olen tainnut tappaa sen jo. Enkä tiedä olenko kastellut sitä liikaa vai liian vähän. Veltolta se ainakin näyttää.

Tule jo takaisin sinä sieltä kaukaa. En jaksaisi kirjoitella tällaista liirumlaarumia tänne tylsyyspäissäni.

Vieraan nimi kortissa

Monta vuotta sitten kaivoimme äidin kanssa olohuoneen kaapistosta esille vanhoja kortteja. Äiti oli säästänyt saamiaan kortteja vuosien ja vuosikymmenten takaa. Osaa korttien lähettäjistä en tuntenut, olivat äidin nuoruudenajan tuttuja. Toiset kortit olivat täynnä tuttuja allekirjoituksia. Sukulaisia enimmäkseen.

Eräässä kortissa oli äidin serkun ja tämän perheen tervehdys Ruotsista. Kortissa oli kuitenkin yksi outo nimi. Kysyin äidiltä, kuka tämä oli. Se oli jonkun entinen tyttöystävä. Typerää, mutta ajattelin vain kuinka noloa on, että tuosta ex-tyttöystävästä on muisto sukulaisille lähetetyssä kortissa. "Hei, tässä on tämä nainen, ajattelin että tämä ehkä toimisi, mutta ei toiminut."

Viime syksynä lähetin kummipojalleni kortin Rodokselta. Mietin, kehtaanko kirjoittaa siihen myös silloisen poikaystäväni nimen. Kirjoitin sen, koska kummipoikani oli hänet nähnyt. Olimme kerran käyneet yhdessä kyläilemässä.

Miettiiköhän kummipoikani isona että kukas helvetin tyyppi tämä tässä kortissa on?