Yön aikana oli satanut lunta
enkä minä tahrannut kenenkään aviovuodetta.

Arvoton

Reilu viisi vuotta sitten olin umpirakastunut saavuttamattomaan poikaan. Sellaiseen, joka antoi ymmärtää kaikkea. Lausui kauniita sanoja mutta ei koskaan päästänyt halausta pidemmälle. Valveilla en ajatellut muuta kuin sitä, ja uniin se tuli vielä enemmän. Näin lähes joka yö unta, jossa olimme yhdessä ja aloin uskoa, että unimaailma on se todellinen ja valveillaoloaika kuviteltua. Olin vakuuttunut, että tyhjät tylsät päivät eivät olleet oikea elämäni.

Päivät ovat taas tyhjiä ja tylsiä mutta tällä kertaa kysymyksessä ei ole rakkauden kaipuu.

Näen usein unta, että olen muuttanut muualle. Elän mielenkiintoista elämää unelmieni työssä. Olen tärkeä ja arvostettu siinä mitä teen. En ole ihmisroska, joka ajelehtii päivästä toiseen vailla päämäärää. Alan kohta vakuuttua, että se on oikea elämäni. Ei tämä, jossa valvon aamuviiteen, herään myöhään iltapäivällä ja puen joka päivä collegehousut jalkaan.

Uudenvuodenlupaus

Yritän olla provosoitumatta.

Helppo koska hellyydenkipeä

Mustelmilla koska kömpelö
Provosoituva koska oikeudenmukainen
Itkuinen koska herkkä
Paha suustaan, satutettu.

Paha

Olen taas tehnyt pahojani.
Sanonut kammottavia asioita ihmisille.
Paha saa palkkansa, sanotaan.
Minusta tuntuu, että olen saanut jo palkkaennakkoa.

Loppu

Isä itki.
Se on samalla tavalla herkkä ja hauras.
Itki sitä, että en taaskaan löytänyt onnea.
Ja minä en tiedä
kumpaa itse itkin enemmän.

minä poltin tänään 40 tupakkaa, eikä se ole edes mikään suuri poikkeus

se tekee 1.666666666666667 tupakkaa tunnissa

paitsi että poltin ne kymmenessä tunnissa.

Pienen pieni

Reilu viikko työttömänä ja pienenin taas ihan mitättömäksi.
Aika valuu mustaan kuoppaan, ja päivät menettävät ominaispiirteensä.
En saa itseäni niskasta kiinni
- valvon aamuun ja nukun päivät.
Nyt olisi aikaa repiä vanhat tapetit,
maalata seinät.
Tehdä suursiivous,
valmistaa laiskan pitkä brunssi vain minua itseäni varten.

En vaan jaksa.

Potkin villakoiria sivummalle,
jätän pyykit lojumaan,
olen syömättä iltakuuteen.

Miksi työ määrittelee niin suuren osan ihmisen identiteetistä?
Määrittelee sen, kuinka arvokkaaksi itsensä tuntee.

Tästä voi tullu piinallinen syksy.

Naapurit, madot ja minä

Naapurissa nussitaan taas niin että seinät rytkyvät.
Vein lapun, sellaisen hienovaraisen.
"Tuota on hieman kiusallista kuunnella,
etenkin kun anoppi on kylässä sunnuntaikahveilla."

Täällä, seinän toisella puolella podetaan flunssaa
valvotaan puoli viiteen aamuyöllä kun nenä vuoroin valuu
vuoroin on niin tukossa että ei voi hengittää.

Ulkona väistellään kastematoja
itsemurhakandidaatteja
kasvoille hyökkäävää syksyä.

Etsitään paikkaa.