Koko ikäni olen odottanut seikkailua. Huomasin sen kun luin läpi vanhaa blogiani. Olen mestari siinä. Odottamaan seikkailua. Kun joku tulisi vain kotoa hakemaan.
Haaveilen, että lähtisin johonkin kauas. Jättäisin kaiken. Olisin oman elämäni vapaaherratar. Tutustuisin joka päivä uusiin ihmisiin, jotka jättäisivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Sen sijaan ostin oman asunnon. Täältä missä olen asunut jo kuusi vuotta.
Kuten sanoin, olen mestari odottamaan seikkailua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kai sitä aina jotain odottaa? Ja onhan sullakin nyt vaikka mitä venattavaa, ihan vaikka vaan tässä kaupungissa.
no onhan sitä, odotettavaa aina. ja kiva on odottaa välillä. joskus vaan tuntuu että kaikki on pelkkää odottamista. että ei elä ollenkaan kun vaan odottaa.
toisaalta muistan joskus pohtineeni sitä pahimmassa masennusvaiheessani, että nyt menee todella huonosti kun edes odota mitään.
toisaalta toisaalta. niin kai se on joka asiassa.
Lähetä kommentti