Keräilen erikoiseuroja. Olen siis virallisesti mummo. Mutta mummo oli kuuma bööna, kuten taisin aiemmin jo mainita. Iloitsen spontaanisti kun saan vaihtorahana erikoiseuron. Yleensä ne ovat vielä uudenkarheita. Kiiltäviä.
Muutama kuukausi sitten, eroni aikoihin, sain vaihtorahana euron kolikon, jonka kyljessä on pöllö! Se taitaa olla Kreikan euro mutta etelänmatkaltamme se ei tarttunut mukaan. Ilahduin kovasti rahasta, jonka kuvapuolella on pöllö. Se ei ollut uudenkarhea. Oli luultavasti nähnyt jo maailmaa ja pyörinyt spurgujen kusisissa ja rapaisissa käsissä.
Pöllöistä tuli vastikään minun uusia suosikkeja. Pöllöt on mystisiä elukoita. Ostin pöllöhaalarin etelänmatkalta. Sekin on mystinen.
Pienenä pelkäsin pöllöjä. Väitin äidille, että pöllö lentää makuuhuoneeseeni sälekaihtimen raosta. Äiti kertoi minulle, että oli pienenä pelännyt laittaa silmiä kiinni, koska ajatteli, että joku tökkää haarukalla silmään.
Lapset on kummallisia. Ei yhtään mystisiä. Pelkäävät outoja asioita. No, pelkäsin minäkin vaikka mitä vielä puoli vuotta sitten. Yhtäkkiä se pelokkuus vain hävisi jonnekin. Ehkä pelko lensi sälekaihtimen raosta ulos.
Siinä samalla minä rakastuin pöllöihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti