Tanssi, tyttö tanssi.
Maalaa punaiset huulet,
suorista tukka.
Taistele, anna anteeksi, sovi, itke sen vuoksi.
Olen palannut normaaliin päiväjärjestykseen.
Vajaa viikko sitten pesin Julien kasvoiltani. Onnellisena, uupuneena. Siihen mihin päästiin, tarvittiin loputon määrä tekstin opettelua, luottamista, epäuskoa, lähestulkoon burnout. Mutta sinne päästiin. Ja päästiin kauas. Puun latvaan.
Tuntuu siltä, kuin kolmen kuukauden mittainen intensiivinen seurustelusuhde olisi kariutunut. Kolmessa kuukaudessa ei vielä rakenneta ihmissuhdetta, mutta paljon siinä ehtii tuntea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti