minun pitäisi nukkua.
kaksi oikeaa viikkoa töitä takana.
edessä vuoden loppuun saakka.
pitäisi olla onnellinen.
jotenkin tuntuu siltä,
että se toinen vaihtoehto
olisi ollut parempi.
lotta sanoi:
"jos sinusta tuntuu vielä kahden vuoden päästä samalta, sitten lähdet."
tuntuu jo nyt.
pyöräilin kotiin.
korvalapuilla.
tietyt laulut saavat minut aina itkemään.
aivan sama missä tilanteessa olen.
kaivoin esille hollantialbumin.
istuin lattialla ainakin puoli tuntia.
katsoin taaksepäin mennyttä elämää.
kaikkia "huippuhetkiä".
piirsin kädellä ilmaan viivoja tapahtumien välille.
tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä,
että vaikka tietää eläneensä tietyt hetket,
tietyn ajan
tiettyjen ihmisten keskellä,
sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan?
tuntuuko kenestäkään muusta kovin usein siltä,
että tämä olisi voinut mennä jotenkin toisin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
luultavasti kaikista tuntuu joskus siltä, toiset ehkä pohtivat asiaa useammin. varsinkin syksy saa meidät ajattelemaan mitäjos-ajatuksia ja kaihoamaan kaikenlaista. lotta voi sanoa, että odota pari vuotta, mutta lotta sanoo myös, että on osattava kuunnella ja ymmärtää itseään. pitää erottaa palava halu ja pakko toisistaan. itse sen lopulta tietää. jos on pakko, sitten se on sorppamorppa ja moro vaan. nokka kohti uusia seikkailuja. loppujen lopuksi kukaan täällä ei ole velvollinen kuin itselleen.
"Anonyymi" puhuu asiaa. :)
Ja on meillä ollut netti täällä alusta asti, mutta kun oli muuttokiireet, sitten kihlajaisia juhlittiin sukulaisten kesken ja nyt olen ollu kipiänä...joten on jäänyt hiukan postailu vähiin..
Toivottavasti nähtäisiin pian! Hurjasti jaksamista sinulle. Olet ajatuksissani usein. Lämpöinen rutistus rakkaalle ystävälleni <3
Lähetä kommentti