Osa puista jo kaljuja.
Edessä kaksi kolmasosaa syksyä.
Henkisesti aloitin valmistautumiseni tähän
jo heinäkuun lopulla,
nyt se on,
mutta ei tunnu siltä.
En ole tuntenut itseäni pitkään aikaan näin levolliseksi ja levottomaksi yhtä aikaa. Tänään on tuntunut siltä, että kaikki soljuu eteenpäin niin kivuttomasti kuin vain voi. Esteet 1 ja 2 hävinneet.
Mietin työpaikan pihalla seistessäni,
että koska olen viimeksi vaihtanut keittiön hehkulampun.
Kun tulin kotiin,
ja laitoin valot päälle
lamppu pamahti pimeäksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti