Vappu-Kukka

Minä synnyin vappuaattona.
Viisitoista minuuttia yli iltakuuden.

Kun olin varhaisteini, äiti kiusasi,
että nimekseni oli vähällä tulla Vappu-Kukka.
(Oikeasti niin ei edes ollut, sillä
isä oli aina tiennyt,
että ensimmäisestä tytöstä
tulee Anna Maria.)

Ja meidän poika jaksoi repiä riemua
tuosta vitsistä
vuosien ja vuosien ajan.

Nyt en pistäisi ollenkaan pahakseni,
jos olisin Vappu-Kukka.
Enkä tusina-Anna.


Vappu-Kukan hiuksissa
mönkii aina erilaisia
mustia kovakuoriaisia.

Se uskaltaa kiivetä puuhun
ja kävellä kapealla lankulla,
vaikka alla olisi kahden metrin pudotus
- tai vettä.

Vappu-Kukka juo vaikka viisi Horna-shottia
yhteenmenoon.
Ja sammuu reilusti pöydän alle.
Eikä nynnyile.

Se katsoo eteenpäin.
Eikä pelkää.

Onhan se saanut kuulla tarpeeksi kuittailua.
Oudosta nimestään.