Loppu

Isä itki.
Se on samalla tavalla herkkä ja hauras.
Itki sitä, että en taaskaan löytänyt onnea.
Ja minä en tiedä
kumpaa itse itkin enemmän.

minä poltin tänään 40 tupakkaa, eikä se ole edes mikään suuri poikkeus

se tekee 1.666666666666667 tupakkaa tunnissa

paitsi että poltin ne kymmenessä tunnissa.

Pienen pieni

Reilu viikko työttömänä ja pienenin taas ihan mitättömäksi.
Aika valuu mustaan kuoppaan, ja päivät menettävät ominaispiirteensä.
En saa itseäni niskasta kiinni
- valvon aamuun ja nukun päivät.
Nyt olisi aikaa repiä vanhat tapetit,
maalata seinät.
Tehdä suursiivous,
valmistaa laiskan pitkä brunssi vain minua itseäni varten.

En vaan jaksa.

Potkin villakoiria sivummalle,
jätän pyykit lojumaan,
olen syömättä iltakuuteen.

Miksi työ määrittelee niin suuren osan ihmisen identiteetistä?
Määrittelee sen, kuinka arvokkaaksi itsensä tuntee.

Tästä voi tullu piinallinen syksy.

Naapurit, madot ja minä

Naapurissa nussitaan taas niin että seinät rytkyvät.
Vein lapun, sellaisen hienovaraisen.
"Tuota on hieman kiusallista kuunnella,
etenkin kun anoppi on kylässä sunnuntaikahveilla."

Täällä, seinän toisella puolella podetaan flunssaa
valvotaan puoli viiteen aamuyöllä kun nenä vuoroin valuu
vuoroin on niin tukossa että ei voi hengittää.

Ulkona väistellään kastematoja
itsemurhakandidaatteja
kasvoille hyökkäävää syksyä.

Etsitään paikkaa.

Ei ystäviä

Minua rupesi vituttamaan ihan kaikki.
Alikulussa väärää puolta pyöräilevät älykääpiöt,
vastaantulevat kirkuvat pikkupennut,
nenästä valuva räkä,
seinän takana äänekkäästi paneskelevat naapurit,
liian kaukana asuva poikaystävä,
olematon työllisyystilanne,
sisällä vellova omituinen ahdistus,
asuntolaina,
rakennusmiesten virheet,
kaljanhimo.

Se, että minulla on nykyään vain tuttuja tai kavereita.
Ei ystäviä.

Paijattavat

Ottaisin vompatin, vesisian ja hidaslorin. Asuisimme kuplassa. Päivät silittäisin niiden turkkia, paijaisin ja leikittäisin. Eivät vaan luonnonsuojeluihmiset taitaisi hyväksyä.

Siksi asun kuplan ulkopuolella, otan iskuja.
Pahojen ihmisten maailmassa.

Joku eli eilen viimeisen päivänsä. Nukkui yöllä uneen.
Niin ainakin kuvittelen, lippu on puolitangossa.
Liimautunut sateen voimasta salkoon kiinni.

Huoltoyhtiön mies leikkaa pihalla nurmea,
katselee välillä taivaalle. Eikö sade jo loppuisi?

Ajattelen sinua kaunista miestä lavalla, nuorta.
Ajattelen sinua kuorsaamassa vienosti vieressäni.
Kun siirrän päätäni lähemmäs
otsatukkani kutittaa kasvojasi,
pyyhkäiset kädellä.

Nukut levollisesti.
Minä en saa unta.

Tää ei oo feikki tää maksoi 700 euroa

Aina välillä unohdan, että kaikki eivät ole mukavia, fiksuja tai edes näennäisen kohteliaita.
Että on olemassa sellaisiakin, jotka eivät luovuta viereistä tuolia sitä tarvitsevalle, koska heidän laukkunsa tarvitsee oman tuolin.

Se Väärä

Minä olen tyttö, joka on edeltänyt Sitä Oikeaa.
Neljässä tapauksessa.
Neljä miestä ovat minun jälkeeni
uusiensa kanssa
ostaneet yhteisen asunnon,
menneet naimisiin,
saaneet vauvoja.