Iltavilli

Tätä tekstiä piti odottaa. En halunnut enää kirjoittaa yhtäkään itkuvirttä siitä, miten työ määrittelee identiteettini ja sen puute painaa maan alle.

Eikä minun tarvinnutkaan kirjoittaa. Sain työn! Sain hienon työn. Hienomman kuin koskaan aiemmin. Kesän ajaksi ainakin. Huomenna lähden kirjoittamaan työsopimukseen nimen alle. Muutan. Muutan Helsinkiin. En ole koskaan halunnut sinne. Ryysikseen, metroasemille, kalliisiin siivouskopin kokoisiin yksiöihin. Nyt haluan.

Tämä tuli kuin tilauksesta.
"Lopussa käy aina hyvin. Sen näkee vasta sitten lopussa." Näin totesi eräs tuttavani.

Tämä ei ole onneksi loppu vaan hyvin kliseisesti todettuna uuden alku.
Tietyn aikakauden loppu kuitenkin.

Onni

kaksi viikkoa meni lopulta melko kivuttomasti.

Nyt herään myllätyistä lakanoista,
aamupalaksi suudelmia ja suklaata.

kaduilla pitää kulkea varovasti.
Aurinko on pahoinpidellyt jään.
Autot roiskivat rapaa päälle.

Nauran.
Otan vastaan raparoiskeet,
tukastavedot,
syvälle silmiin suunnatut katseet.

Odotus

Ei mulla oikein muuta.
Kestänhän minä kaksi viikkoa.

Oot sie kyllä kaunis

Niin minulle äsken sanottiin.

Oot sie kyllä kaunis.

Puhelimeen ilmaiseksi ladatussa chat -sovelluksessa. Lapin miehen sanomana se tuntui niin vilpittömältä, pakottamattomalta ja sydäntäriipaisevan hyvältä.

Malttamaton

Jotain omituista on tapahtunut.
Kihelmöi.
Tarkistan puhelimen vartin välein.
Jos joku olisi laittanut viestiä.

Nyt

Pilvien liikkeistä ei aina näe tuulen suuntaa.
Paitsi jos ne ovat hyvin alhaalla.

Minä haluaisin jo rakastua.

Vastuuton

Kello 02:37

Makaan valveilla. Molemmat sieraimet tukossa kuuntelen katolta jylisten putoilevaa lunta. Se muistuttaa yli lentävän lentokoneen kumua. Helmikuun viimeinen ja viisi astetta plussan puolella.

Tyynyliinan pinta on pölyinen. Nousen ylös, vaihdan sen puhtaaseen. Huulia kuivaa. Alahuulella maistuu hennosti veri. Sen pinta on hiutunut ohueksi.

Olo on muutenkin hutera. Päässä humisee, ja välillä mahassa pyörähtää. Mietin viime kuukausien vastuuttomuuttani; lasken seksikumppanien määrää. Se on ihan mukava ja hyödyllinen harrastus. Tasaisin väliajoin täytyy päivittää omat typerät tekonsa. Yrittää muistaa humalan harson läpi tunnetut tunteet.

Ynnätä päiviä myöhästyneisiin kuukautisiin.

(koira)kuume

Olen potenut vakavaa koirakuumetta suunnilleen vuoden ajan. Ymmärrän yksinäisiä naisia, joiden biologinen kello tikittää, ja jotka haluaisivat epätoivoisesti vauvan. Yksin vauvaa on vaikea hankkia. Samoin koiraa.

Tai siis eihän se hankkiminen vaikeaa ole.
Sen kun käy panemassa ilman ehkäisyä -> vauva!
Marssii kenneliin/eläinkauppaan -> koira!

Uudesta perheenjäsenestä huolehtiminen ei vain ole helppoa yksin.

En ole sairastanut vuoteen. Eilen minulle nousi korkea kuume. Tajusin heti, että jos en pääse sängystä ylös edes kauppaan, en millään voi edes ajatella koiran hankkimista niin kauan kuin asun yksin.

Satunnaisille kainaloille on vaikea sälyttää koiran ulkoilutusta, koska en edes viitsi pyytää tuomaan särkylääkettä.

Taistelijatar

Olen aika hyvä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.
Mieluusti lopettaisin tämän taistelun, mutta en oikein osaa.
En kestä typeriä ihmisiä, jotka luulevat tietävänsä kaiken.
Jotkut keksivät juttuja omassa päässään.
Haluaisin korjata väärät luulot, sovitella ja elää harmoniassa.

Ihan vitun naiivia.