Aurinkomyrsky tulossa

Niistä neljästä elementistä se vetää eniten puoleensa. Hehkuu. Järjellä ajateltuna ei ehkä kannattaisi sekaantua. Kenenkään äiti ei varmaan koskaan käskenyt lopettamaan maalla tai ilmalla leikkimistä.

Aurinkomyrskyn ennustettiin iskevän Maahan eilen, kertoi Britannian merenkulkumuseo. Tiedemiehet olivat tehneet ennusteensa yleisöltä Solar Stormwatch -sivustolla saatujen havaintojen perusteella.

Aurinkomyrskyjen pelätään sekoittavan satelliitit ja katkovan sähköt.

Olin sanomassa, että odotan myrskyä. Mutta olen päättänyt lopettaa odottamisen.
Kukaan ei ole koskaan saanut minua nauramaan näin vapautuneesti.

mestariodottaja

Koko ikäni olen odottanut seikkailua. Huomasin sen kun luin läpi vanhaa blogiani. Olen mestari siinä. Odottamaan seikkailua. Kun joku tulisi vain kotoa hakemaan.

Haaveilen, että lähtisin johonkin kauas. Jättäisin kaiken. Olisin oman elämäni vapaaherratar. Tutustuisin joka päivä uusiin ihmisiin, jotka jättäisivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Sen sijaan ostin oman asunnon. Täältä missä olen asunut jo kuusi vuotta.

Kuten sanoin, olen mestari odottamaan seikkailua.

Arkistoista vol.1

Luin eilen läpi vanhan blogini MySpacen ajoilta. Eläväinen tyttö olin silloin. Joku voisi sanoa, että liiankin. Tuli ihana mieli kun huomasi, että jotkut ajatukset ovat pysyneet.
Tässä teksti 15. päivä huhtikuulta vuonna 2007.



TYTTÖYSTÄVÄ

Minulla on maailman paras tyttöystävä.
Sen alaripset ovat kaikkein pisimmät.

Se on kärkäs olematta julma,
osaa torjua ei-toivotut olematta tyly.
Sen neuvot ovat kullanarvoisia, vaikka osaa niistä en ole uskonutkaan.
       "Menkää, ja tehkää kauniita lapsia."

Se tanssii minulle ihmisjoukon keskellä.
Ihmiset eivät saa sen tytön tanssista silmiään irti. En saa minäkään.

Kun vihollisen luolan ikkunassa palaa minua harmittava valo, se sanoo: "Unohda se, ruma mies."

Se tyttö ei tuomitse. Ehkä pikkurillinkynnen verran. Mutta ne tuomiot osuvat aina oikeaan.

Sillä on omasta mielestään iso pää ja liikaa materiaalia naamassa. Hymy. Rokkiskene valloitetaan noilla ominaisuuksilla. Pojat nostavat jalustalle.
Ja se ottaa parhaat kuvat. Rumastakin tulee nätti.

Minun tyttöystäväni tunnistaa petolliset naiset kaukaa.


*Pikkupää halaa isopäätä. ja hyllyvät pandat tanssivat pillifarkuissaan.*

The owls are not what they seem

Keräilen erikoiseuroja. Olen siis virallisesti mummo. Mutta mummo oli kuuma bööna, kuten taisin aiemmin jo mainita. Iloitsen spontaanisti kun saan vaihtorahana erikoiseuron. Yleensä ne ovat vielä uudenkarheita. Kiiltäviä.

Muutama kuukausi sitten, eroni aikoihin, sain vaihtorahana euron kolikon, jonka kyljessä on pöllö! Se taitaa olla Kreikan euro mutta etelänmatkaltamme se ei tarttunut mukaan. Ilahduin kovasti rahasta, jonka kuvapuolella on pöllö. Se ei ollut uudenkarhea. Oli luultavasti nähnyt jo maailmaa ja pyörinyt spurgujen kusisissa ja rapaisissa käsissä.

Pöllöistä tuli vastikään minun uusia suosikkeja. Pöllöt on mystisiä elukoita. Ostin pöllöhaalarin etelänmatkalta. Sekin on mystinen.

Pienenä pelkäsin pöllöjä. Väitin äidille, että pöllö lentää makuuhuoneeseeni sälekaihtimen raosta. Äiti kertoi minulle, että oli pienenä pelännyt laittaa silmiä kiinni, koska ajatteli, että joku tökkää haarukalla silmään.

Lapset on kummallisia. Ei yhtään mystisiä. Pelkäävät outoja asioita. No, pelkäsin minäkin vaikka mitä vielä puoli vuotta sitten. Yhtäkkiä se pelokkuus vain hävisi jonnekin. Ehkä pelko lensi sälekaihtimen raosta ulos.

Siinä samalla minä rakastuin pöllöihin.

Salmon Temptation

Lohikiusaus, salmon temptation. Rovaniemen rautatieaseman asemaravintolassa on vedetty mutkat suoriksi. Ihan niin kuin lukioaikana me tytöt ristimme maksalaatikon paremmin teinien suuhun sopivaksi: liverbox.

Ala-asteella ruokalistat kiersivät kuuden viikon syklissä. Yhtenä maanantaina joka kuudes viikko ruokana oli Arjan laatikkoa. Minusta se kuulosti härskiltä.

Mutta joka tapauksessa; lähdin Rovaniemelle aivan liian heppoisin hepenein. Minihameessa ja sukkahousuissa. Lumi tuli varhain lauantaiaamuna. Ilma tuntuu aina kylmemmältä kun on lunta.

En tehnyt pakkauslistaa. Se kostautui. En ollut varautunut talveen. Otin sen silti vastaan riemulla.

Oikea pakkausurakka on vasta edessä. Ostin asunnon.

Siihen ei onneksi tarvita listoja. Kaikki otetaan mukaan.

Play me that way

Minä en menetä mitään.

Riski. Uskallus. Mummo oli kuuma bööna.

Hienoa, että jotkut naiset jaksavat vielä vuonna 2010 ajella kulmakarvansa ja piirtää ne uusiksi meikkikynällä. Ihailtavaa amishenkeä.

Bang bangs

Raatin stadionille on linnuntietä pitkin yli puolitoista kilometriä. Silti stadionin kirkkaat valot heijastuvat taloni pimeään pyöränurkkaan.

Pimein vuodenaika on käsillä. Ei vielä lunta, vaikka jotain rännäntapaista on yrittänytkin taivaalta puskea. Tupakkapaikalla ei näe mitään.

Mietin Sonkajärven ampujaa, jota poliisi piiritti Raahessa. Miten on mahdollista että joku voi liueta tavoittamattomiin yhtäkkiä? Leikkasin eilen hiukseni, niin kuin uhosin. Ainoastaan otsatukan - tosin. Luonnollinen ajatuskulku näistä kahdesta on "Bang bang (my baby shot me down)" -kappaleeseen. Josta tulee mieleen Kill Bill vol. 1 ja vol. 2 -elokuvat. Pitäisiköhän katsoa ne uudestaan?

Minulla on uskomattoman tylsää. Huomenna olisi vapaata. Pitäisiköhän laittaa facebookiin status "Kukaan missään tänään? Alkaisiko joku? Tehdäänkö jotain repaisevaa?"

En kuitenkaan laita, koska siihen ei vastaisi se oikea ihminen. Se ainoa ihminen jonka seura kiinnostaisi nyt.

Tekisi mieli vetää itseä turpaan vol. 2.

I'm not a robot

Kello on kohta puoli kuusi ja päivän saavutukset ovat: puoli lasillista omenamehua ja yksi tupakka. Oksettaa ja pyörryttää mutta energia ei riitä edes leivän voiteluun. Haaveilen suihkusta mutta se on liian kaukana.

Tällaista tästä sitten tuli taas. Päämäärätöntä haahuilua, överikännejä, keskellä yötä rustattuja avautumisia blogiin.

Voi vittu.

Jos olisi edes se kylpyamme, jossa voisi maata tunteja. Suihkun lattia on vähän epämukava käpertymiseen.

Liikennevaloissa.

Käännän kylkeä oikealta vasemmalle. Nukun aina sillä puolella sänkyä, joka on lähempänä ovea. Edessäni on oranssi hiuspehko. Hämmennyn ensin, mutta muistan sitten että vieressäni nukkuu tyttöystävä eikä poikaystävä.

Ex-poikaystävä.

On todella hämmentävää olla taas sinkku.

En ole koskaan omasta mielestäni osannut flirttailla. Jos minua ei oikeasti kiinnosta, miksi turhaan vaivautua?

Minusta on aiemmin ollut turhaa lirkutella tai kuluttaa hymykuoppiani sellaisiin, jotka eivät niitä ansaitse. Nyt olen ehkä oppinut tuosta taakasta yli.

Pieni hymy, lantion liike oikeaan suuntaan. Hyväksyvä katse. Miesten metsästys on oikeasti helppoa.

Helpot miehet eivät vaan ole niitä, jotka kiinnostavat. Olin aina ennen sitä mieltä, että lähdin baarista kotiin sen mielenkiintoisimman ja parhaimman näköisen miehen (poikaystäväni) kanssa. Se oli hyvä tunne.