En ole laittanut ruokaa puoleen vuoteen. En kertaakaan eron jälkeen.
Kuljen rappusissa pakastepitsalaatikoiden ja pikaruokaloiden paperipussien kanssa. Otan aina hissin, koska silloin tulee yleensä vastaan vähemmän naapureita. Kun hissi on varattu, törmään yleensä aina naapurikommuunin poikiin. Niihin, joiden keittiö on minun makuuhuoneeni seinän takana. Tervehdin aina iloisesti, vaikka minua hävettääkin kaikkien niiden perjantai- ja lauantaiöiden takia.
Täällä ei ole paperinenäliinakasoja
ei urheilukenkiä.
Voipaketin metallikuorikin pysyy paikallaan siihen asti, että kaikki voi on levitetty.
Olen tosi yksin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Empatiaa! Tiedän miltä se tuntuu. Syksy tuo siihen vielä oman painonsa. Mulla auttaa tekeminen, mikä tahansa. Huomaan että jos jään vaan selailemaan feisbuukkia/internettiä tuntikausiksi niin se vaan pahentaa oloa. Hang in there.
Syksy on pahin. Pitäis lähteä ulos mutta kun sataa/tuulee ym. paskaa. Ja nyt tulin vielä sairaaksi viikonlopun kreisibailauksen jäljiltä. Ei auta kuin maata kotona. Mutta kiitos tsempistä!
Lähetä kommentti