Oman elämänsä Martina Aitolehti. Hyi saatana.
Pitäisi imuroida. Tupaantulijaisvieraiden jalkojen pohjassa tuli paljon roskia. Tahmeita pöydänpintoja ja ruusukimppu. En vuollut ruusujen varsiin lisää imupintaa. Kukinnot roikkuvat velttoina vasten vaaleansinistä lasia. Katkaisin yhdestä varren ja laitoin lyhyen ruusun shottilasiin.
Pitäisi imuroida. Niin. Mutta olen aina ollut huono aloittamaan vastenmielisiä asioita. Imurointia, lakanoiden vaihtoa, pölyjen pyyhkimistä. En tajua, miten jotkut ihmiset nauttivat niin paljon siivoamisesta. Kyllä minäkin nautin puhtaasta kodista. En vain siitä tekemisen aloittamisesta.
Siinä syy, miksi en myöskään kuntoile. Olen saamaton. Tarvitsisin jonkun potkimaan persauksille oikein topakasti.
Tarvitsisin sinut tänne. Makaamaan sohvalle ja tutkailemaan katon kennomaista kuviota. Imuroimaan vuoroviikoin. Vaihtamaan lakanat yhdessä. Jos olisit tässä, ei minun tarvitsisi kuntoilla.
Äiti sanoi, älä rupea toiseksi naiseksi.
En minä rupea. Minä olen ensimmäinen. Sinä vain vietät yösi sen toisen vieressä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti