torstai 16. joulukuuta 2010

A guarantee in melody, a promise in the sky.

Liemessä. Sakeassa sopassa.

Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Tai mistä kukaan tietää miten minkäkin pitää mennä. Mikä on oleva ja tuleva. Kun ihminen tapaa mielenkiintoisen ihmisen, ensin jutellaan. Tunteja, päiviä. Sitten pussataan. Siinä se sitten onkin. Sitä tietää, että näin tämän pitää mennä. Joskus myöhemmin tulevaisuudessa muutetaan yhteen. Koska tietää, että sen pitää olla juuri niin. Koska se tuntuu niin oikealta ettei mikään ole aiemmin tuntunut.

Mutta kun se ei mene niin. Aikuisilla ihmisillä on painolastia.

Minulla on liitutaulu. Siihen on piirretty hippi, kettu ja hipin ystävä, joka soittaa kitaraa. Juon teetä, katson taulua ja kuvittelen että piirrokseen olisi sisällytetty lupaus.

Aina saa haaveilla.

Ei kommentteja: