Kello on kohta puoli kuusi ja päivän saavutukset ovat: puoli lasillista omenamehua ja yksi tupakka. Oksettaa ja pyörryttää mutta energia ei riitä edes leivän voiteluun. Haaveilen suihkusta mutta se on liian kaukana.
Tällaista tästä sitten tuli taas. Päämäärätöntä haahuilua, överikännejä, keskellä yötä rustattuja avautumisia blogiin.
Voi vittu.
Jos olisi edes se kylpyamme, jossa voisi maata tunteja. Suihkun lattia on vähän epämukava käpertymiseen.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Liikennevaloissa.
Käännän kylkeä oikealta vasemmalle. Nukun aina sillä puolella sänkyä, joka on lähempänä ovea. Edessäni on oranssi hiuspehko. Hämmennyn ensin, mutta muistan sitten että vieressäni nukkuu tyttöystävä eikä poikaystävä.
Ex-poikaystävä.
On todella hämmentävää olla taas sinkku.
En ole koskaan omasta mielestäni osannut flirttailla. Jos minua ei oikeasti kiinnosta, miksi turhaan vaivautua?
Minusta on aiemmin ollut turhaa lirkutella tai kuluttaa hymykuoppiani sellaisiin, jotka eivät niitä ansaitse. Nyt olen ehkä oppinut tuosta taakasta yli.
Pieni hymy, lantion liike oikeaan suuntaan. Hyväksyvä katse. Miesten metsästys on oikeasti helppoa.
Helpot miehet eivät vaan ole niitä, jotka kiinnostavat. Olin aina ennen sitä mieltä, että lähdin baarista kotiin sen mielenkiintoisimman ja parhaimman näköisen miehen (poikaystäväni) kanssa. Se oli hyvä tunne.
Ex-poikaystävä.
On todella hämmentävää olla taas sinkku.
En ole koskaan omasta mielestäni osannut flirttailla. Jos minua ei oikeasti kiinnosta, miksi turhaan vaivautua?
Minusta on aiemmin ollut turhaa lirkutella tai kuluttaa hymykuoppiani sellaisiin, jotka eivät niitä ansaitse. Nyt olen ehkä oppinut tuosta taakasta yli.
Pieni hymy, lantion liike oikeaan suuntaan. Hyväksyvä katse. Miesten metsästys on oikeasti helppoa.
Helpot miehet eivät vaan ole niitä, jotka kiinnostavat. Olin aina ennen sitä mieltä, että lähdin baarista kotiin sen mielenkiintoisimman ja parhaimman näköisen miehen (poikaystäväni) kanssa. Se oli hyvä tunne.
tiistai 14. syyskuuta 2010
Suhteellisuudentaju
"Pitäisköhän tehdä vauva."
Näin totesin kahdelle ystävälleni eräänä kaljanhuuruisena iltana numerobaarin keskikerroksen pöydässä. Pisteellä, ilman kysymysmerkkiä. Ystäväni purskahtivat nauruun.
Olen omasta mielestäni kasvanut tänä kesänä aikuiseksi. Olen haaveillut isommasta kämpästä ja omistusasunnosta. Olen ostanut mustat nahkahansikkaat kulahtaneiden harmaiden eläinaktivistilapasten tilalle. Olen kuolannut unelmieni sohvan perään. Olen mennyt korkokengät jalassa töihin.
Ja nyt kliseet tiskiin: en ole siltikään sellaisessa pisteessä, jossa kuvittelin aikuisena olevani. Enkä tiedä haluaisinko edes olla. En edes oikein tiedä miten päin pitäisi olla.
Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun tapasin poikaystäväni. Emme asu yhdessä. Miksi? Ihmettelevät monet. Suunnittelimme kyllä jo kovasti yhteenmuuttoa. Kävimme asuntoesittelyissä, ja rakentelin jo päässäni yhteistä sisustusta.
Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä en sittenkään halua muuttaa yhteen. Ehkä en edes halua olla tässä tilanteessa, jossa olen nyt. Tai tässä suhteessa. Joku mättää. Asioista on puhuttu, mutta olen huono tekemään päätöksiä oikein mihinkään suuntaan.
Kun nykytilanne ei miellytä, on luotava uusia tilanteita. Kuten vauva tai omistusasunto.
Juuri näin. Hyvä hyvä. Mitä jos vain tekisin jotain tukalleni, niin kuin joka syksy uhoan.
Näin totesin kahdelle ystävälleni eräänä kaljanhuuruisena iltana numerobaarin keskikerroksen pöydässä. Pisteellä, ilman kysymysmerkkiä. Ystäväni purskahtivat nauruun.
Olen omasta mielestäni kasvanut tänä kesänä aikuiseksi. Olen haaveillut isommasta kämpästä ja omistusasunnosta. Olen ostanut mustat nahkahansikkaat kulahtaneiden harmaiden eläinaktivistilapasten tilalle. Olen kuolannut unelmieni sohvan perään. Olen mennyt korkokengät jalassa töihin.
Ja nyt kliseet tiskiin: en ole siltikään sellaisessa pisteessä, jossa kuvittelin aikuisena olevani. Enkä tiedä haluaisinko edes olla. En edes oikein tiedä miten päin pitäisi olla.
Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun tapasin poikaystäväni. Emme asu yhdessä. Miksi? Ihmettelevät monet. Suunnittelimme kyllä jo kovasti yhteenmuuttoa. Kävimme asuntoesittelyissä, ja rakentelin jo päässäni yhteistä sisustusta.
Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä en sittenkään halua muuttaa yhteen. Ehkä en edes halua olla tässä tilanteessa, jossa olen nyt. Tai tässä suhteessa. Joku mättää. Asioista on puhuttu, mutta olen huono tekemään päätöksiä oikein mihinkään suuntaan.
Kun nykytilanne ei miellytä, on luotava uusia tilanteita. Kuten vauva tai omistusasunto.
Juuri näin. Hyvä hyvä. Mitä jos vain tekisin jotain tukalleni, niin kuin joka syksy uhoan.
torstai 2. syyskuuta 2010
Flunssahoureita
Kun makaa muutaman päivän sängynpohjalla, tulee mieleen kaikenlaista. Kuten:
- Kuminauha on jännä mekanismi. Miten se voi venyä?
- Stretch-farkut niin ikään. Kuka ne on keksinyt?
- Therapist ja rapist on käytännössä sama sana.
- Jos UV-säteily on 9, kuinka tujua aurinkorasvaa kannattaa käyttää ettei pala, mutta saa kuitenkin rusketuksen pintaan?
- Kuinka monta minuuttia se olikaan, että jos aurinko sammuisi me maapallolla huomaisimme sen sammuneen?
- Planeettojen ja tähtien miettiminen on hullua hommaa. Rupeaa pelottamaan ihan helvetisti esim. tämä
Kiitokset joonakselle tuosta planeettavistotuksesta. Oon tainnut sinun blogissa nähdä jonkun tuollaisen videon joskus...?
- Kuminauha on jännä mekanismi. Miten se voi venyä?
- Stretch-farkut niin ikään. Kuka ne on keksinyt?
- Therapist ja rapist on käytännössä sama sana.
- Jos UV-säteily on 9, kuinka tujua aurinkorasvaa kannattaa käyttää ettei pala, mutta saa kuitenkin rusketuksen pintaan?
- Kuinka monta minuuttia se olikaan, että jos aurinko sammuisi me maapallolla huomaisimme sen sammuneen?
- Planeettojen ja tähtien miettiminen on hullua hommaa. Rupeaa pelottamaan ihan helvetisti esim. tämä
Kiitokset joonakselle tuosta planeettavistotuksesta. Oon tainnut sinun blogissa nähdä jonkun tuollaisen videon joskus...?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
