Sairas sinä. Minä sairastuin myös.
Kannattelimme kauan epätasapainoa molemmin käsin. Puin kukkamekon ja valkoiset helmet. Valokynä peitti mustat silmänaluset ja aurinkopuuteriyliannostus antoi kasvoille pirteän hehkun.
Helpottaakseni. Ryhdistäytyäkseni. Uskotellakseni.
Nyt tohdin jo pukeutua taas kokomustaan. Hengitystä ei tarvitse enää pidättää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tänä kesänä huomasin useasti kuinka idioottimaista on pukea itsensä aina mustaan.
Jei! Kommentti!
Tämän siitä saa kun bloggaa kerran kuussa. Ketään ei kiinnosta kommentoidakaan. Vaikka muutama ihminen lukee kuitenkin.
Musta on mulle jännä väri. Koko lukioaikana en olisi voinut miettiäkään mustia vaatteita kun niistä tuli aina sellainen ihme hevarimeininki mieleen. Nykyään pukeudun useasti mustaan, mutta kokomustaa olen aina pitänyt vähän pahaenteisenä.
Musta on helppo ja helvetin tyylikäs väri, ainaki miehellä (mun mielestä). Sä kirjoitat sellasia kirjotuksia mitä ei oo ehkä helpoin kommentoida, jos ei sit lähde tälle "puhutaan säästä"-linjalle. Mut hyvä ku kirjotat, mä oon ainaki ihan fani, ois kiva ku kirjottasit useamminkin!
Lähetä kommentti