keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Kevyempi

Kengän syrjä kuivassa mudassa
Rintakehä kutisee
Auringosta nenän puna.

Jos joku olisi istuttanut minut koneen ääreen,
sinä päivänä kun pisti kylkiluiden välistä
- olisivat nämä kirjaimet
olleet erilaisessa järjestyksessä.

Koska minua pisti.

Tiedättehän vuoristoratamatkailuni.

Nyt se kivi, jota olen niin kauan kantanut
rintakehän sisällä
ei enää paina.

Se on muuttunut savimöykyksi.
Ja siitä irtoaa pieniä palasia
päivä toisensa jälkeen.

Ne palaset saavat jäädä maahan.
Eläinten kuopsutettavaksi ja hajotettavaksi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

maahan palatkoon ja nurmen alle unohtukoon.

ja juoksuaskelin poljettakoon. *wirn*

rohkea tyttö.
.halauksia.

-l