sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

turva(-)keinussa

Erehdyin kesken torstai-illan Hollywoodputken vaihtamaan televisiokanavaa.
Enkä voinut sen jälkeen enää vaihtaa toisaalle.

YLE TV2 esitti silminnäkijä-ohjelmapaikalla viime vuonna kuvatun brittiläisen dokumentin "Hylätyt lapset".
Ohjelma sai minut uskomattoman tunnekuohun valtaan.

Dokumentissa kuvattiin bulgarialaisen hoitokodin arkea muistaakseni kahdeksan kuukauden ajan. Hoitokodissa oli sekä fyysisesti, että psyykkisesti sairaita lapsia.
Kaikki pääsääntöisesti aliravittuja.
Osa näytti nahkaluurangoilta.

Lasten kohtelu oli järkyttävää.
Hoitajat pieksivät minkä kerkesivät.
Suihkuun lapset passitettiin yhdessä läjässä.
Yhden tytön jalka oli selvästi poikki, mutta hoitohenkilökunta ei tajunnut miksi lapsi itki jatkuvasti.
Jalkapohjaan siveltiin rasvaa.
"Kai tämä tällä menee ohi."

Lapset istuivat potalla rivissä ja keinuttivat itseään.

Olen monesti miettinyt, miksi psyykkisesti sairaat ihmiset
keinuttavat itseään.
Tuoko se turvallisuudentunteen?

En edes muista, milloin olisin itkenyt niin lohduttomasti
kuin tuota dokumenttia katsoessani.
Vielä monta tuntia television sulkemisen jälkeen minua puistatti.

Jos jotakuta kiinnostaa, kyseinen dokumentti löytyy vielä ensi torstaihin saakka netissä YLE Areenasta.
Havahduttaa ihan konkreettisesti siihen, mitä EU-alueen sisällä yhä tapahtuu.
Masokisteille, tai kaikille, jotka kantavat koko maailman painoa harteillaan.

Ei kommentteja: