"Oon pahoillani. Mulla iski ahistus. En pystyny oikein olemaan itteni ja tunteitteni kaa."
(7. elokuuta klo 01.55)
"Anteeks et vedin hommat vituksi."
(7. elokuuta klo 02.01)
Olen odottanut koko kesän. Kesä meni, eikä minulla ole enää mitään odotettavaa. En silti oikein osaisi vielä päästää irti.
keskiviikko 17. elokuuta 2016
lauantai 24. lokakuuta 2015
Leikki
Aina välillä minä leikin huoletonta.
Jätän välioven auki,
ja poltan makuuhuoneessa tupakkia.
Ja seuraavana päivänä tuskailen tunkkaista hajua.
Mutta vähän aikaa saanhan olla.
Jätän välioven auki,
ja poltan makuuhuoneessa tupakkia.
Ja seuraavana päivänä tuskailen tunkkaista hajua.
Mutta vähän aikaa saanhan olla.
tiistai 28. huhtikuuta 2015
Käyttäytymismalleista
Minulla on sellainen tapa
kuljen kotona haarukka suussa.
Kun lämmitän ruokaa mikrossa
tai vien maitolasin makuunhuoneen sivupöydälle
vaellan huoneesta toiseen
haarukka suussa.
Tiedän, että se on vaarallista
mutta minulla on sellainen tapa.
kuljen kotona haarukka suussa.
Kun lämmitän ruokaa mikrossa
tai vien maitolasin makuunhuoneen sivupöydälle
vaellan huoneesta toiseen
haarukka suussa.
Tiedän, että se on vaarallista
mutta minulla on sellainen tapa.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Yllätys
Pitkän pimeän syksyn jälkeen Helsinkiin satoi yllättäen lumi, joka yltää pohkeisiin asti. Ja ihan yhtä yllättäen minun sydämeni rupesi lyömään lujempaa.
tiistai 28. lokakuuta 2014
Teemailta
Tänään katson televisiosta klo 19:55- 23:30:
Sinkkuelämää
Sinkkulaiva
Kaikkien aikojen kosinta
Are You the One?
Rakkautta ensitreffeillä
Osa ohjelmista tulee yhtä aikaa mutta onneksi osaan kanavasurffata taitavasti.
Helvetin hyvin menee.
Sinkkuelämää
Sinkkulaiva
Kaikkien aikojen kosinta
Are You the One?
Rakkautta ensitreffeillä
Osa ohjelmista tulee yhtä aikaa mutta onneksi osaan kanavasurffata taitavasti.
Helvetin hyvin menee.
tiistai 21. lokakuuta 2014
Yksin pt.7634
En ole laittanut ruokaa puoleen vuoteen. En kertaakaan eron jälkeen.
Kuljen rappusissa pakastepitsalaatikoiden ja pikaruokaloiden paperipussien kanssa. Otan aina hissin, koska silloin tulee yleensä vastaan vähemmän naapureita. Kun hissi on varattu, törmään yleensä aina naapurikommuunin poikiin. Niihin, joiden keittiö on minun makuuhuoneeni seinän takana. Tervehdin aina iloisesti, vaikka minua hävettääkin kaikkien niiden perjantai- ja lauantaiöiden takia.
Täällä ei ole paperinenäliinakasoja
ei urheilukenkiä.
Voipaketin metallikuorikin pysyy paikallaan siihen asti, että kaikki voi on levitetty.
Olen tosi yksin.
Kuljen rappusissa pakastepitsalaatikoiden ja pikaruokaloiden paperipussien kanssa. Otan aina hissin, koska silloin tulee yleensä vastaan vähemmän naapureita. Kun hissi on varattu, törmään yleensä aina naapurikommuunin poikiin. Niihin, joiden keittiö on minun makuuhuoneeni seinän takana. Tervehdin aina iloisesti, vaikka minua hävettääkin kaikkien niiden perjantai- ja lauantaiöiden takia.
Täällä ei ole paperinenäliinakasoja
ei urheilukenkiä.
Voipaketin metallikuorikin pysyy paikallaan siihen asti, että kaikki voi on levitetty.
Olen tosi yksin.
perjantai 25. heinäkuuta 2014
Hei blogi, minä täällä taas.
Välttelin tosi kauan tämän päivityksen tekemistä.
Mietin tosi kauan jo tämän blogin siirtämistä Terminaattori-tilaan. (Meillä töissä oikeasti on käytössä termi Terminaattori-tila. Se tarkoittaa sitä, että määräaikaisen työntekijän sähköpostioikeudet ja muut vastaavat on suljettu. Olen ollut siellä pari kertaa.)
Sitten ajattelin, että sama purkaa vähän päätä. Tännekin. Kun se hoitaja ei oikein osannut sanoa mitään.
Vuosi 2014 alkoi onnella, sitten tuli kevät.
Ero. Eikä ero tästä kyseisestä ihmisestä oikeastaan ollut edes se kaikkein pahin asia. Pahin oli tämä ainainen ajatus siitä, että eikö _tämäkään_ toiminut.
Vettä on jo virrannut Oulujoessa. Minä en ole sitä nähnyt, mutta tiedän, että on virrannut. Ja minusta on tullut lortto. Luulin, että aiempiin meriitteihin verrattuna se ei edes olisi mahdollista mutta niin vain pääsi (taas) käymään. Minulle on ollut viimeisen kahden kuukauden aikana kaikkein tärkeintä se, että hän, joka tästä yhteisestä kodista muutti pois, ei pääse koskemaan enemmän alastomia vartaloita kuin minä.
Tänä iltana istuin yksin Svenska Teaternin takana siideripullo kädessä ja mietin mitä perjantai-illallani tekisin. Päätin vain lähteä kotiin. Aina ei tarvitse olla Belle of the ball.
Luin myös läpi Hollannin-aikaisen päiväkirjani. Lähes kymmenen vuoden takaa. Koska tässä ihminen oikein oppii olemaan ihmisiksi?
Tilburg, Hollanti 25.5.2006
"Yksin kotiin polkiessani mietin: tällaisia iltoja tarvitsen. Siis että näen söpön pojan, johon en saa kontaktia. Jules sanoi mulle: 'tanssit ihan helvetin hyvin.' Tiedän. (Minä ja Yuki, miesten unelmakaksikko). Ehkä siksi mietinkin, että on hyvä välillä olla saamatta sitä mitä haluaa - tai luulee haluavansa. Ettei aina luule olevansa Belle of the ball."
Mietin tosi kauan jo tämän blogin siirtämistä Terminaattori-tilaan. (Meillä töissä oikeasti on käytössä termi Terminaattori-tila. Se tarkoittaa sitä, että määräaikaisen työntekijän sähköpostioikeudet ja muut vastaavat on suljettu. Olen ollut siellä pari kertaa.)
Sitten ajattelin, että sama purkaa vähän päätä. Tännekin. Kun se hoitaja ei oikein osannut sanoa mitään.
Vuosi 2014 alkoi onnella, sitten tuli kevät.
Ero. Eikä ero tästä kyseisestä ihmisestä oikeastaan ollut edes se kaikkein pahin asia. Pahin oli tämä ainainen ajatus siitä, että eikö _tämäkään_ toiminut.
Vettä on jo virrannut Oulujoessa. Minä en ole sitä nähnyt, mutta tiedän, että on virrannut. Ja minusta on tullut lortto. Luulin, että aiempiin meriitteihin verrattuna se ei edes olisi mahdollista mutta niin vain pääsi (taas) käymään. Minulle on ollut viimeisen kahden kuukauden aikana kaikkein tärkeintä se, että hän, joka tästä yhteisestä kodista muutti pois, ei pääse koskemaan enemmän alastomia vartaloita kuin minä.
Tänä iltana istuin yksin Svenska Teaternin takana siideripullo kädessä ja mietin mitä perjantai-illallani tekisin. Päätin vain lähteä kotiin. Aina ei tarvitse olla Belle of the ball.
Luin myös läpi Hollannin-aikaisen päiväkirjani. Lähes kymmenen vuoden takaa. Koska tässä ihminen oikein oppii olemaan ihmisiksi?
Tilburg, Hollanti 25.5.2006
"Yksin kotiin polkiessani mietin: tällaisia iltoja tarvitsen. Siis että näen söpön pojan, johon en saa kontaktia. Jules sanoi mulle: 'tanssit ihan helvetin hyvin.' Tiedän. (Minä ja Yuki, miesten unelmakaksikko). Ehkä siksi mietinkin, että on hyvä välillä olla saamatta sitä mitä haluaa - tai luulee haluavansa. Ettei aina luule olevansa Belle of the ball."
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Day 4
Day 4. Tällä tavoin seurueessamme yleensä ilmoitetaan festivaalipäivän järjestysnumero. Day sejase ja liitteenä kuva turvonneesta takkutukkaisesta pienestä juhlijasta. Joskus ilmoitukseen lisätään myös sitaatti, kuten "I'm fucking Angelina Jolie".
Tässä tapauksessa Day 4 ei ole festivaalipäivän numero, vaan järjestysnumero savuttomalle päivälle. Kuvaa ei saatavilla.
Enkä missään nimessä puhu tupakoinnin lopettamisesta. Kunhan nyt testaan kuinka pitkälle pystyn olemaan ilman. Jos käytän sanaa lopettaa, saatan pian huomata pettäneeni itseni.
Tässä tapauksessa Day 4 ei ole festivaalipäivän numero, vaan järjestysnumero savuttomalle päivälle. Kuvaa ei saatavilla.
Enkä missään nimessä puhu tupakoinnin lopettamisesta. Kunhan nyt testaan kuinka pitkälle pystyn olemaan ilman. Jos käytän sanaa lopettaa, saatan pian huomata pettäneeni itseni.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Toivottavasti ette unohda
Tänään on tasan seitsemän kuukautta siitä, kun kampesin itseni Helsingin juna-asemalle kahdeksan kantamukseni kanssa. Oli koulujen päättäjäispäivä, ja koko kaupunki tuntui olevan täynnä iloisia juhlijoita.
Mutta minä en ollut juhlatuulella. Olin väsynyt ja pyörällä päästäni. Mietin, mihin helvettiin olin itseni tunkenut. Kukaan ei ollut vastassa. Raahasin liian suuren tavaramäärän itsekseni taksiin.
Kallion kesäasunnossa pääsi itku. Tuli ikävä ystäviä.
Sittemmin kesäasunto on vaihtunut avovaimouteen, lainakalusteet omiin, ja radiotyö televisioon. Ikävä ystäviin ei ole kuitenkaan helpottanut.
Vuosi vaihtui eilen, ja olin vähän surullinen. Suuressa mittakaavassa kaikki on tosi hyvin. Mulla on ihana koti ihanan miehen kanssa. Työrintamallakaan ei ole koskaan näyttänyt näin valoisalta. Silti mietin aina välillä, että olen väärässä paikassa. Väärässä kaupungissa. Kun on luonut suhteita, ystävystynyt ja kasvattanut juuria kymmenen vuoden ajan tiettyyn kaupunkiin, ostanut sieltä asunnon, ja kuvitellut juurtuvansa lopullisesti, on vaikea totutella ajatukseen etten jäänytkään.
Pahinta on lukea oman ystäväporukan Facebook-päivityksiä edellisillan juhlista, jossa kaikki muut olivat paikalla. On sellainen olo, että jää paitsi jostain hienosta. Että ei enää kuulu joukkoon.
Minä olen täällä.
Toivottavasti ette unohda.
Mutta minä en ollut juhlatuulella. Olin väsynyt ja pyörällä päästäni. Mietin, mihin helvettiin olin itseni tunkenut. Kukaan ei ollut vastassa. Raahasin liian suuren tavaramäärän itsekseni taksiin.
Kallion kesäasunnossa pääsi itku. Tuli ikävä ystäviä.
Sittemmin kesäasunto on vaihtunut avovaimouteen, lainakalusteet omiin, ja radiotyö televisioon. Ikävä ystäviin ei ole kuitenkaan helpottanut.
Vuosi vaihtui eilen, ja olin vähän surullinen. Suuressa mittakaavassa kaikki on tosi hyvin. Mulla on ihana koti ihanan miehen kanssa. Työrintamallakaan ei ole koskaan näyttänyt näin valoisalta. Silti mietin aina välillä, että olen väärässä paikassa. Väärässä kaupungissa. Kun on luonut suhteita, ystävystynyt ja kasvattanut juuria kymmenen vuoden ajan tiettyyn kaupunkiin, ostanut sieltä asunnon, ja kuvitellut juurtuvansa lopullisesti, on vaikea totutella ajatukseen etten jäänytkään.
Pahinta on lukea oman ystäväporukan Facebook-päivityksiä edellisillan juhlista, jossa kaikki muut olivat paikalla. On sellainen olo, että jää paitsi jostain hienosta. Että ei enää kuulu joukkoon.
Minä olen täällä.
Toivottavasti ette unohda.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
