Ei ystäviä

Minua rupesi vituttamaan ihan kaikki.
Alikulussa väärää puolta pyöräilevät älykääpiöt,
vastaantulevat kirkuvat pikkupennut,
nenästä valuva räkä,
seinän takana äänekkäästi paneskelevat naapurit,
liian kaukana asuva poikaystävä,
olematon työllisyystilanne,
sisällä vellova omituinen ahdistus,
asuntolaina,
rakennusmiesten virheet,
kaljanhimo.

Se, että minulla on nykyään vain tuttuja tai kavereita.
Ei ystäviä.

Paijattavat

Ottaisin vompatin, vesisian ja hidaslorin. Asuisimme kuplassa. Päivät silittäisin niiden turkkia, paijaisin ja leikittäisin. Eivät vaan luonnonsuojeluihmiset taitaisi hyväksyä.

Siksi asun kuplan ulkopuolella, otan iskuja.
Pahojen ihmisten maailmassa.

Joku eli eilen viimeisen päivänsä. Nukkui yöllä uneen.
Niin ainakin kuvittelen, lippu on puolitangossa.
Liimautunut sateen voimasta salkoon kiinni.

Huoltoyhtiön mies leikkaa pihalla nurmea,
katselee välillä taivaalle. Eikö sade jo loppuisi?

Ajattelen sinua kaunista miestä lavalla, nuorta.
Ajattelen sinua kuorsaamassa vienosti vieressäni.
Kun siirrän päätäni lähemmäs
otsatukkani kutittaa kasvojasi,
pyyhkäiset kädellä.

Nukut levollisesti.
Minä en saa unta.

Tää ei oo feikki tää maksoi 700 euroa

Aina välillä unohdan, että kaikki eivät ole mukavia, fiksuja tai edes näennäisen kohteliaita.
Että on olemassa sellaisiakin, jotka eivät luovuta viereistä tuolia sitä tarvitsevalle, koska heidän laukkunsa tarvitsee oman tuolin.

Se Väärä

Minä olen tyttö, joka on edeltänyt Sitä Oikeaa.
Neljässä tapauksessa.
Neljä miestä ovat minun jälkeeni
uusiensa kanssa
ostaneet yhteisen asunnon,
menneet naimisiin,
saaneet vauvoja.

Oulun teatteriskenessä heiluu puukko ja lentää tuoppi.
Heiluu kohti rintaa.
Lentää kohti kasvoja.

Ammatti- ja harrastajapuolella samanlaista.

Taiteilijanaiset ja alkoholi.
Vitun psykot.

Nyt

Kahden kitaran,
yhden basson
ja muutaman vahvistimen koti.

Kahden koti,
kesän ajan.

Kodinhengetär

Kello ei ole edes kahta iltapäivällä ja olen jo imuroinut, pessyt astiat ja pyykit, pyyhkinyt pölyt ja vaihtanut lakanat. Pitäisi vielä kuurata kylpyhuone ja leipoa mutta ajattelin tulla ennen sitä kertomaan kuinka hyvä avovaimo olen. Enkö olekin hyvä? Hyvä ihminen.

Kuusi

Kas kuusen latvassa oksien alla 
on pesä pienoinen oravalla; 
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö 
ja pikku hampahin siementä syö.

Pienenä oravan pesä -laulu rauhoitti minua.
Voiko olla mitään suloisempaa kuin joku, joka pikku hampahin siementä syö?

Pihassani kasvaa kaksi kuusta. Rungot nojaavat toisiinsa mutta erkanevat mitä pidemmälle kuuset kasvavat. Äsken tuli omituinen tuulenpuuska. Miten kahden kuusen välistä puhaltava vinkka saa aikaan tuollaisen äänen?

Eivät kai oravat oikeasti tee pesää kuusen latvaan. 
Tuollainen tuulihan pudottaa pesän.
Pikku hammas katkeaa.