Sitä minä olen. Ja vaikka päästelenkin suustani kaikenlaista, uskon vakaasti siihen, että internetiin ei kannata kirjoitella mitään, mitä voisi myöhemmin katua.
Siksi säästän tämän kirjoituksen myöhemmäksi.
tiistai 25. toukokuuta 2010
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
2h,k,kph,s+p
Lapsuuden kotileikeissä minä olin aina se aikuisuuden kynnyksellä oleva isosisko. En koskaan äiti, en pikkusisko. Haaveilin omasta kaupunkikämpästä, hienoista kengistä ja vaatteista. En ruoanlaitosta enkä lastenhoidosta.
Oviaukosta on näkymä keittiöön. Oikealle avautuu käytävä, joka vie makuuhuoneeseen. Olohuoneeseen mahtuu suuri sohva, pöytä sekä taulutelevisio jonka tuumakoko huimaa päätä. Lasitettu parveke on koko asunnon levyinen. Sauna puuttuu, mutta muuten kaksio on viehättävä ja tilava. Keittiössä on astianpesukone ja kylpyhuoneessa pesukone sekä kuivausrumpu.
Viimeviikkoinen visiitti tuttavapariskunnan uuteen kotiin sai minutkin haluamaan jotain muuta kuin sitä missä olen nyt. En edelleenkään haaveile lastenhoidosta - siihen ei kaksiossa sentään ole tilaa.
Täytin viime viikolla 27. Kai se tekee minusta jo jonkinasteisen aikuisen. Elämään pitäisi varmaan kuulua jo jotain muutakin kuin niitä hienoja vaatteita ja kenkiä. Olen pikkuhiljaa valmis leikkimään kotia ihan oikeasti. Tiellä on kuitenkin muutamia esteitä, jotka pitää raivata alta pois.
Asioita, joiden pitäisi olla toisin.
Oviaukosta on näkymä keittiöön. Oikealle avautuu käytävä, joka vie makuuhuoneeseen. Olohuoneeseen mahtuu suuri sohva, pöytä sekä taulutelevisio jonka tuumakoko huimaa päätä. Lasitettu parveke on koko asunnon levyinen. Sauna puuttuu, mutta muuten kaksio on viehättävä ja tilava. Keittiössä on astianpesukone ja kylpyhuoneessa pesukone sekä kuivausrumpu.
Viimeviikkoinen visiitti tuttavapariskunnan uuteen kotiin sai minutkin haluamaan jotain muuta kuin sitä missä olen nyt. En edelleenkään haaveile lastenhoidosta - siihen ei kaksiossa sentään ole tilaa.
Täytin viime viikolla 27. Kai se tekee minusta jo jonkinasteisen aikuisen. Elämään pitäisi varmaan kuulua jo jotain muutakin kuin niitä hienoja vaatteita ja kenkiä. Olen pikkuhiljaa valmis leikkimään kotia ihan oikeasti. Tiellä on kuitenkin muutamia esteitä, jotka pitää raivata alta pois.
Asioita, joiden pitäisi olla toisin.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Öiset kuvat
Minut palkattiin viime yönä dubbaamaan uutta Sinkkuelämää-elokuvaa. Puhuin päälle Carrie Bradshaw'n repliikit. Työ tuli tosi lyhyellä varoitusajalla ja jouduin soittamaan radioon, että en nyt tule viikkoon töihin. Äänitykset tehtiin OAMK:n tiloissa. Jänniä nuo unet.
torstai 15. huhtikuuta 2010
wroom, plöts.
Kahtena päivänä peräkkäin, samassa kohdassa katua, asfaltin pinnassa makasi kuollut eläin. Ne saattoivat myös olla mielikuvitukseni tuotetta. Ensimmäisenä päivänä kuollut sammakko. Sen silmät olivat pullistuneet pahan näköisesti. Toisena päivänä siili-vauva. Piikit vasten harmaata tietä.
En ole ihan varma, liikkuvatko sammakot ja siilit jo huhtikuun puolivälissä. Kävin viimeksi optikolla noin seitsemän kuukautta sitten.
En ole ihan varma, liikkuvatko sammakot ja siilit jo huhtikuun puolivälissä. Kävin viimeksi optikolla noin seitsemän kuukautta sitten.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Vapaaherrattarena
Aamupalaksi ruispuuroa ja mustikoita. Appelsiinimehua pitkillä kulauksilla. Se on minulle ihan uutta. Suihkun jälkeen tukka saa kuivua vapaasti. Ei ole kiire pukea päälleen.
Odotan terveysaseman aulassa, hellun pitäisi antaa verinäyte. Laboratorion tädit ovat myöhässä aikataulusta, ehkä ruokatauolla tai sitten jossain on tilanne päällä. Viereisen penkin mummo on juttutuulella; kyselee olemmeko opiskelijoita. Tuntuu kummalliselta sanoa: olen ensimmäistä päivää työttömänä. Ei ole kiire mihinkään - ainoastaan syömään.
Paljonko kello on? Kysyn huomaamattani. Aivan kuin sillä olisi jotain väliä.
Huomenaamuna taidan tanssia vähän, ennen kuin menen suihkuun. Annan tukkani kuivua vapaasti.
Odotan terveysaseman aulassa, hellun pitäisi antaa verinäyte. Laboratorion tädit ovat myöhässä aikataulusta, ehkä ruokatauolla tai sitten jossain on tilanne päällä. Viereisen penkin mummo on juttutuulella; kyselee olemmeko opiskelijoita. Tuntuu kummalliselta sanoa: olen ensimmäistä päivää työttömänä. Ei ole kiire mihinkään - ainoastaan syömään.
Paljonko kello on? Kysyn huomaamattani. Aivan kuin sillä olisi jotain väliä.
Huomenaamuna taidan tanssia vähän, ennen kuin menen suihkuun. Annan tukkani kuivua vapaasti.
sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Hyvästit talvelle
Lumi voi odottaa, unohdin lapaseni. Pyyhin nenäni, pistän uudet saappaat jalkaan. Tunnen sydämessäni lämmön kun ajattelen talvea. Pujotan käteni isäni hansikkaaseen.
Juoksen sinne, missä hanget syvenevät. Prinsessa Ruusunen kamppaa minut kulmiaan kurtistaen. Kuulen äänen: "Sinun täytyy oppia puolustamaan itseäsi, koska en tule olemaan täällä aina."
Hän kysyy: Koska aiot oppia päättäväiseksi? Milloin rakastat itseäsi yhtä paljon kuin minä rakastan sinua? Asiat tulevat muuttumaan liian nopeasti. Valkeat hevoset ovat jo nukkumassa. Haluan sinut aina lähelleni. Sanot, asiat tulevat muuttumaan.
Pojat huomataan kevään tullen. Kukat kilpailevat valosta. Vuodet vierivät ja yhä minä odotan; lakastun tähän missä lumiukko seisoi.
Kerro kerro kuvastin missä on kristallipalatsi. Näen vain itseni luistelemassa oman totuuteni ympäri, mutta isä tiedän että jää pettää pian.
Hiukset harmaantuvat ja tuli palaa. Niin monta unelmaa hyllyllä. Sinä sanoit aina että minä halusin että olisit ylpeä minusta. Niin minä olisin halunnut.
Hän kysyy: Koska aiot oppia päättäväiseksi? Milloin rakastat itseäsi yhtä paljon kuin minä rakastan sinua? Asiat tulevat muuttumaan liian nopeasti. Valkeat hevoset ovat jo menneet. Haluan sinut aina lähelleni.
Sanot, asiat tulevat muuttumaan kultaseni.
Tori Amos - Winter (vapaasti suomentaen)
Juoksen sinne, missä hanget syvenevät. Prinsessa Ruusunen kamppaa minut kulmiaan kurtistaen. Kuulen äänen: "Sinun täytyy oppia puolustamaan itseäsi, koska en tule olemaan täällä aina."
Hän kysyy: Koska aiot oppia päättäväiseksi? Milloin rakastat itseäsi yhtä paljon kuin minä rakastan sinua? Asiat tulevat muuttumaan liian nopeasti. Valkeat hevoset ovat jo nukkumassa. Haluan sinut aina lähelleni. Sanot, asiat tulevat muuttumaan.
Pojat huomataan kevään tullen. Kukat kilpailevat valosta. Vuodet vierivät ja yhä minä odotan; lakastun tähän missä lumiukko seisoi.
Kerro kerro kuvastin missä on kristallipalatsi. Näen vain itseni luistelemassa oman totuuteni ympäri, mutta isä tiedän että jää pettää pian.
Hiukset harmaantuvat ja tuli palaa. Niin monta unelmaa hyllyllä. Sinä sanoit aina että minä halusin että olisit ylpeä minusta. Niin minä olisin halunnut.
Hän kysyy: Koska aiot oppia päättäväiseksi? Milloin rakastat itseäsi yhtä paljon kuin minä rakastan sinua? Asiat tulevat muuttumaan liian nopeasti. Valkeat hevoset ovat jo menneet. Haluan sinut aina lähelleni.
Sanot, asiat tulevat muuttumaan kultaseni.
Tori Amos - Winter (vapaasti suomentaen)
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Kevättyttö
Päivällä aurinko sulattaa kymmenen sentin paksuisen lumikerroksen sohjoksi, johon pyöränrengas humpsahtaa kurvissa. Rekka-auto loiskauttaa rapavedet jalankulkijan päälle suojatien kohdalla. Jalankulkija näyttää kansainvälistä sormimerkkiä ja pyyhkii enimmät kurat yltään.
Yöllä rapa ja loska jäätyvät hengenvaarallisiksi uriksi tien pintaan. Hiekoitusauto on harvinainen vieras. Pyöräilijä joutuu taluttamaan menopeliään.
Tätä on odotettu. Joudun silti hampaitani kiristellen toisteleman ääneen mantraa: "Minä rakastan kevättä."
Yöllä rapa ja loska jäätyvät hengenvaarallisiksi uriksi tien pintaan. Hiekoitusauto on harvinainen vieras. Pyöräilijä joutuu taluttamaan menopeliään.
Tätä on odotettu. Joudun silti hampaitani kiristellen toisteleman ääneen mantraa: "Minä rakastan kevättä."
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Oh'jaaja
Olen harrastanut teatteria kymmenvuotiaasta asti. Se tekee yhteensä kohta 18 vuotta. Ja se on aika kauan. Aloitin harrastukseni virallisesti Tornion kansalaisopiston lasten teatteriryhmässä. Esitin ullakkotonttua näytelmässä nimeltä "Olipa kerran... olipa kerran".
Sitä ennen olin tosin esittänyt toisella luokalla joulujuhlassa kissaa näytelmässä "Hiiri kissalle räätälinä".
Kun kansalaisopiston teatteriryhmässä 14-vuotiaina selviydyimme kunnialla William Shakespearen Macbethistä, ohjaajamme ylensi meidät nuorisoteatteriksi. Silloin oli rinta rottingilla.
Täysi-iän kynnyksellä me seitsemän nuorta naista Nuorisoteatteri Hurmiosta käsikirjoitimme itse - tosin ohjaajamme avustuksella - näytelmän nimeltä "ÄS". Tarina koottiin Federico Garcia Lorcan runojen pohjalta ja se sisälsi hyvin vähän puhetta. Esiinnyimme Euroopan naisteatterifestivaalilla Torniossa vuonna 2001. Saimme kunniamaininnan.
"You grazy girls!" Huudahti eräs islantilainen näyttelijätär ihastuksesta nähtyään esityksemme.
"Puolen tunnin mittainen esitys on tulkinnaltaan tinkimätön ja tuo Lorcan maailman katsojan silmien eteen...
Esitys kantaa alusta loppuun eikä muutamasta seesteisemmästä pysähdyksestä huolimatta jää roikkumaan. Intensiivinen ja hallittu kokonaisuus...
Teatteriryhmä Hurmio on onnistunut ainutlaatuisella tavalla. Harrastajien taso ylitti kokonaisuudessaan hyvin ammattilaistason. Ässälle soisi kulttuurivientiä vielä moniin paikkoihin. Torniolaiset saavat syystä olla ylpeitä ja tyytyväisiä Hurmion esityksestä naisteatterifestivaalitarjonnassa."
(Katkelmia EJ Postin arviosta, Pohjolan Sanomat 9.6.2001)
En ollut koskaan aiemmin ollut mistään niin ylpeä kuin tuosta hienosta näytelmästä. Enkä varmaan ole ollut mistään muusta niin ylpeä vielä tähänkään päivään asti.
Muutettuani Ouluun, muuttui teatterielämä ja sen kokeminen. Liityin Oulun ylioppilasteatteriin syksyllä 2003 ja teatterin tekeminen muuttui ammattimaisemmaksi. Kerran/pari viikossa harjoituksissa käyminen vaihtui neljiin treeneihin viikossa. Tosin projektit kestivätkin vain muutamia kuukausia.
Oikeastaan valehtelin tuossa tekstin alussa. En ole harrastanut teatteria yhtäjaksoisesti kahdeksaatoista vuotta. Sain tarpeekseni Oulun ylioppilasteatterista jo seuraavana vuonna. Ihmiset vaikuttivat mielestäni kylmiltä, enkä oikein saanut keneenkään yhteyttä. Produktioihin pääsi mukaan ainoastaan jos tunsi ohjaajan. Näytelmien roolitukset jaettiin pöydän alta. Kolmeen vuoteen en sylkäissytkään Nuoriso- ja kulttuurikeskuksen suuntaan.
Kuitenkin kaipasin teatteria valtavasti.
Päätin antaa ylioppilasteatterille toisen mahdollisuuden ja ironista kyllä: pääsin mukaan kahteen produktioon, joiden ohjaajat tunsin entuudestaan.
"Haapajärvi" oli oikeastaan käännekohta Oulussa olemiselleni. Tutustuin ihmiseen, josta tuli yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä ihmisistä minulle. Tasan vuosi sitten esitin Neiti Julien nimiroolin. Kokemus vetää vertoja "ÄS":lle.
Kiitos Marika.
Tänä keväänä turhauduin taas. Halusin palavasti lavalle, mutta niin halusivat ne kaikki muutkin neljäkymmentä "Liisa ihmemaassa" -castingtilaisuudessa. Lienee tarpeetonta sanoa että roolit menivät suurilta osin ohjaajan kavereille.
Niinpä päätin, että rupean ohjaamaan. Tosin kaikki on vasta suunnitteluasteella, ja minua pelottaa kamalasti. Osaanko minä muka ohjata?
En tiedä tuleeko koko jutusta mitään, mutta yhdestä asiasta olen varma.
Jos halukkaita näyttelijöitä riittää, aion pitää perusteellisen castingin.
Sitä ennen olin tosin esittänyt toisella luokalla joulujuhlassa kissaa näytelmässä "Hiiri kissalle räätälinä".
Kun kansalaisopiston teatteriryhmässä 14-vuotiaina selviydyimme kunnialla William Shakespearen Macbethistä, ohjaajamme ylensi meidät nuorisoteatteriksi. Silloin oli rinta rottingilla.
Täysi-iän kynnyksellä me seitsemän nuorta naista Nuorisoteatteri Hurmiosta käsikirjoitimme itse - tosin ohjaajamme avustuksella - näytelmän nimeltä "ÄS". Tarina koottiin Federico Garcia Lorcan runojen pohjalta ja se sisälsi hyvin vähän puhetta. Esiinnyimme Euroopan naisteatterifestivaalilla Torniossa vuonna 2001. Saimme kunniamaininnan.
"You grazy girls!" Huudahti eräs islantilainen näyttelijätär ihastuksesta nähtyään esityksemme.
"Puolen tunnin mittainen esitys on tulkinnaltaan tinkimätön ja tuo Lorcan maailman katsojan silmien eteen...
Esitys kantaa alusta loppuun eikä muutamasta seesteisemmästä pysähdyksestä huolimatta jää roikkumaan. Intensiivinen ja hallittu kokonaisuus...
Teatteriryhmä Hurmio on onnistunut ainutlaatuisella tavalla. Harrastajien taso ylitti kokonaisuudessaan hyvin ammattilaistason. Ässälle soisi kulttuurivientiä vielä moniin paikkoihin. Torniolaiset saavat syystä olla ylpeitä ja tyytyväisiä Hurmion esityksestä naisteatterifestivaalitarjonnassa."
(Katkelmia EJ Postin arviosta, Pohjolan Sanomat 9.6.2001)
En ollut koskaan aiemmin ollut mistään niin ylpeä kuin tuosta hienosta näytelmästä. Enkä varmaan ole ollut mistään muusta niin ylpeä vielä tähänkään päivään asti.
Muutettuani Ouluun, muuttui teatterielämä ja sen kokeminen. Liityin Oulun ylioppilasteatteriin syksyllä 2003 ja teatterin tekeminen muuttui ammattimaisemmaksi. Kerran/pari viikossa harjoituksissa käyminen vaihtui neljiin treeneihin viikossa. Tosin projektit kestivätkin vain muutamia kuukausia.
Oikeastaan valehtelin tuossa tekstin alussa. En ole harrastanut teatteria yhtäjaksoisesti kahdeksaatoista vuotta. Sain tarpeekseni Oulun ylioppilasteatterista jo seuraavana vuonna. Ihmiset vaikuttivat mielestäni kylmiltä, enkä oikein saanut keneenkään yhteyttä. Produktioihin pääsi mukaan ainoastaan jos tunsi ohjaajan. Näytelmien roolitukset jaettiin pöydän alta. Kolmeen vuoteen en sylkäissytkään Nuoriso- ja kulttuurikeskuksen suuntaan.
Kuitenkin kaipasin teatteria valtavasti.
Päätin antaa ylioppilasteatterille toisen mahdollisuuden ja ironista kyllä: pääsin mukaan kahteen produktioon, joiden ohjaajat tunsin entuudestaan.
"Haapajärvi" oli oikeastaan käännekohta Oulussa olemiselleni. Tutustuin ihmiseen, josta tuli yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä ihmisistä minulle. Tasan vuosi sitten esitin Neiti Julien nimiroolin. Kokemus vetää vertoja "ÄS":lle.
Kiitos Marika.
Tänä keväänä turhauduin taas. Halusin palavasti lavalle, mutta niin halusivat ne kaikki muutkin neljäkymmentä "Liisa ihmemaassa" -castingtilaisuudessa. Lienee tarpeetonta sanoa että roolit menivät suurilta osin ohjaajan kavereille.
Niinpä päätin, että rupean ohjaamaan. Tosin kaikki on vasta suunnitteluasteella, ja minua pelottaa kamalasti. Osaanko minä muka ohjata?
En tiedä tuleeko koko jutusta mitään, mutta yhdestä asiasta olen varma.
Jos halukkaita näyttelijöitä riittää, aion pitää perusteellisen castingin.
torstai 18. maaliskuuta 2010
Liskodisko ja kisko
Tiedän itseni lisäksi kaksi nuorta aikuista, jotka ovat saaneet purentakiskon.
Aikuisiällä.
Stressin takia.
Kasvoni vääntyvät kuulemma yöllä luonnottomaan asentoon, kun puren hampaitani niin tiukasti yhteen.
On meitä varmaan aika monta muutakin.
Pitäisikö tästä huolestua?
Aikuisiällä.
Stressin takia.
Kasvoni vääntyvät kuulemma yöllä luonnottomaan asentoon, kun puren hampaitani niin tiukasti yhteen.
On meitä varmaan aika monta muutakin.
Pitäisikö tästä huolestua?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
