Helposti provosoituvaa sorttia

Sitä minä olen. Ja vaikka päästelenkin suustani kaikenlaista, uskon vakaasti siihen, että internetiin ei kannata kirjoitella mitään, mitä voisi myöhemmin katua.

Siksi säästän tämän kirjoituksen myöhemmäksi.

2h,k,kph,s+p

Lapsuuden kotileikeissä minä olin aina se aikuisuuden kynnyksellä oleva isosisko. En koskaan äiti, en pikkusisko. Haaveilin omasta kaupunkikämpästä, hienoista kengistä ja vaatteista. En ruoanlaitosta enkä lastenhoidosta.

Oviaukosta on näkymä keittiöön. Oikealle avautuu käytävä, joka vie makuuhuoneeseen. Olohuoneeseen mahtuu suuri sohva, pöytä sekä taulutelevisio jonka tuumakoko huimaa päätä. Lasitettu parveke on koko asunnon levyinen. Sauna puuttuu, mutta muuten kaksio on viehättävä ja tilava. Keittiössä on astianpesukone ja kylpyhuoneessa pesukone sekä kuivausrumpu.

Viimeviikkoinen visiitti tuttavapariskunnan uuteen kotiin sai minutkin haluamaan jotain muuta kuin sitä missä olen nyt. En edelleenkään haaveile lastenhoidosta - siihen ei kaksiossa sentään ole tilaa.

Täytin viime viikolla 27. Kai se tekee minusta jo jonkinasteisen aikuisen. Elämään pitäisi varmaan kuulua jo jotain muutakin kuin niitä hienoja vaatteita ja kenkiä. Olen pikkuhiljaa valmis leikkimään kotia ihan oikeasti. Tiellä on kuitenkin muutamia esteitä, jotka pitää raivata alta pois.

Asioita, joiden pitäisi olla toisin.