Kevyempi

Kengän syrjä kuivassa mudassa
Rintakehä kutisee
Auringosta nenän puna.

Jos joku olisi istuttanut minut koneen ääreen,
sinä päivänä kun pisti kylkiluiden välistä
- olisivat nämä kirjaimet
olleet erilaisessa järjestyksessä.

Koska minua pisti.

Tiedättehän vuoristoratamatkailuni.

Nyt se kivi, jota olen niin kauan kantanut
rintakehän sisällä
ei enää paina.

Se on muuttunut savimöykyksi.
Ja siitä irtoaa pieniä palasia
päivä toisensa jälkeen.

Ne palaset saavat jäädä maahan.
Eläinten kuopsutettavaksi ja hajotettavaksi.

Toiset sanovat blondiksi, joidenkin mielestä mulla on punainen tukka.

Kokkolan parvekkeelta näkee junaraiteille.
Intercity lähtee pohjoiseen.
Jos tuulee oikeasta suunnasta,
voi kuulla sen viskinpolttaman naisen äänen
joka ilmoittaa junan lähtevän.

Juna meni pohjoiseen tupakansavun lävitse.
Olisin mieluusti ollut kyydissä.

Mutta ei.
Vasta sieltä tulin.

Mietin, kuinka paljon mahtuu yhteen viikonloppuun.

Viini-illallinen,
pitkään nukkumista ilman velvollisuuksia,
tarjottimellinen drinkkejä selässä.
Jonkun muun käsi kauniin pojan reidellä,
tanssisessiot kiharatukkaisen kanssa,
shotti yksi ja kaksi.
Käsi lyö kovimmalla voimallaan toista poskelle.
Ajattelemattomat ihmiset.

Ja se kaikkein maagisin bändin nimi:
Blonde Redhead

paperinpalaselta

Pojat kitaroineen,
me tytöt ääninemme.
Barré-sointu,
jota en koskaan oppinut.

Olut
Vodka
Viini
Rommikola

Ikkunan takana
oranssi aurinko.

Harvoin muistaa, miltä onnellisuus tuntuu.

Pullonpyöritystä

Tehtävä 1:
"Vilket var ditt hårstil när du var 15 år gammal?"
Siihen jäi vastaus saamatta.

(Onko vilket vai vilken oikein? Kielipoliisin neuvoja kaivataan...)

Ja sitten ihan toinen homma.
Minä en unohda
sinua koskaan
vaikka en muistaisi omaa nimeäni.
Sinä saatat olla juuri se,
joka sattumalta
minut pelastaa
meteoriitin alta.

Tänään oli minun läksiäisilta.
Tästä alkaa kolmen kuukauden
Kokkola-putki.

Vappu-Kukka

Minä synnyin vappuaattona.
Viisitoista minuuttia yli iltakuuden.

Kun olin varhaisteini, äiti kiusasi,
että nimekseni oli vähällä tulla Vappu-Kukka.
(Oikeasti niin ei edes ollut, sillä
isä oli aina tiennyt,
että ensimmäisestä tytöstä
tulee Anna Maria.)

Ja meidän poika jaksoi repiä riemua
tuosta vitsistä
vuosien ja vuosien ajan.

Nyt en pistäisi ollenkaan pahakseni,
jos olisin Vappu-Kukka.
Enkä tusina-Anna.


Vappu-Kukan hiuksissa
mönkii aina erilaisia
mustia kovakuoriaisia.

Se uskaltaa kiivetä puuhun
ja kävellä kapealla lankulla,
vaikka alla olisi kahden metrin pudotus
- tai vettä.

Vappu-Kukka juo vaikka viisi Horna-shottia
yhteenmenoon.
Ja sammuu reilusti pöydän alle.
Eikä nynnyile.

Se katsoo eteenpäin.
Eikä pelkää.

Onhan se saanut kuulla tarpeeksi kuittailua.
Oudosta nimestään.

Lastentauteja

Kirjoitin aiemmassa blogissani joulukuun 26. päivä viime vuonna:

Aina joskus vastaan tulee
sellaisia poikia,
joille on joskus menneisyydessä
joutunut sanomaan ei.

Muutaman pussauksen jälkeen
on tajunnut,
ettei tämä ole oikein.
Se oikea.

Ne kohtaavat katseesi
ja nyökkäävät tylysti.
Ihan kuin
olisin tahallaan satuttanut.

Niiden uudet tyttöystävät
kyräilevät.

Eivät ne minusta tiedä.
Ehkä vaan reagoivat miehensä nihkeyteen.
Tiedä siitä sitten.

Itse en koskaan alentuisi
moiseen.
Nihkeilyyn.

Pitää tajuta ajoissa.

Ihan tästä samasta asiasta ei varmaankaan nyt ole kysymys.
Olen vain hieman ymmälläni.

Sitä kuvittelee näin yli kaksikymppisenä, että kolmen vuoden ikäero ei merkitse mitään.
Varsinkin jos ihminen vaikuttaa fiksulta.

Huomasin eilen olevani hyvin väärässä.

Note to self:
Älä koskaan enää sekaannu itseäsi muutamaa vuotta nuorempaan jätkään.
Niiden mielestä se, että kissa painaa tietokoneella jatkuvasti deleteä,
on uskottava syy lopettaa yhteydenpito.

Ei enää jaksaisi sekaantua mihinkään teinidraamoihin.
Yritettäiskö kaikki yli kaksikymppiset olla jo aikuisia?

morsmaikku

Eräs, jo vanhempi nainen mietti ääneen:

"Jos minä menisin joskus naimisiin,
en voisi vuokrata kolttua
hääpukuliikkeestä.
Minun olisi ostettava se omaksi.

Ihan vaan siltä varalta,
että mieheni joskus jättäisi minut,
tai jäisin leskeksi.
Tai jos kaikki menisi muuten vaan päin helvettiä.

Silloin pukisin morsiuspuvun ylleni.
Avaisin punaviinipullon tai pari.
Ja kahlaisin kevätjäihin."

Psykedeelinen panda, iloinen koala ja muita performanssi-elukoita

"Tiibet vapaaksi"
Luki meidän kaikkien rinnuksilla.
Selässä vapaavalintainen teksti.

Kun Risto aloitti settinsä,
seisoimme kaikki stillissä.

Kolmen laulun ajan lavalla.

Kolmen päivän festivaali.
Jonka vaikutus kestää yhä.
Hymy naamassa painelen kumpparit jalassa
menemään.

Bongorummun pauke korvissa,
paljaiden varpaiden läiske lattiassa,
nousuhumalan hurmoksessa,
yöllä kello 04:30.

Hetkessä

On siis kevät
kuljen Hollihaan rantaa.
Sydän ei tunne,
mutta jalat vielä kantaa.

Tänään me pelattiin
Anun kanssa
Trivial Pursuitia
ja Aliasta.

Pyydettiin tuntemattomia mukaan.

Loppuillasta Anu lauloi Kevät.
Ja tajusin,
mistä tässä kaikessa on kysymys.


Ja Hollihaka sopii tähän paremmin kuin Hakaniemi.