Hollihaan puiston korkeimmassa kohdassa pönöttää nyt ylväs jääkarhu, jonka tekemisessä kastui kaksi paria mustia nahkahanskoja, toisen kengät ja toisen housunpolvet.

Tähtisadetta

Uudenvuodenaatoksi on nyt ohjeet, kuinka tulkita tinaa.
Saattaa olla myös joku jota suudella keskiyöllä.

toiveajattelua/toivon palautuminen

Täällä oli valmiina tekstiluonnos sunnuntaiyöltä:

"Hey sweetie
Vessanpöntön rinkula kaipaisi pudistusta
Miss you too
Olen juonut tarpeeksi
I'll definitely come over
Vesilasi on onneksi täynnä
XXX
Tyhjä vatsa"

Sitten tuli jotain muuta.
Hassua, miten kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä
ja nyt jännittää että tuletkin.

Koska tästä muusta saattaisi tulla jotain.

Nuoret miehet

Ensin ne kysyvät ujosti "saanko suudella sinua"
Ja sitten revitään jo tukasta

Life imitating art imitating life

Puolitoista vuotta sitten erosin kahden vuoden suhteesta tupakointiin liittyvien ongelmien vuoksi.

Voitto

Päivä on tänään minuutin pidempi kuin eilen!

13.1. alkaa uusi aika

Kyllähän se silti pahalta tuntui, nähdä paperilla työsuhteen päättymispäivä. En tiedä pelkäänkö enemmän sitä, että sen jälkeen minulle soitetaan, vai ei soiteta. Ennen aamukahdeksaa "Voitko tulla heti?"

Mielellään lepuuttaisin päätä ja kehoa. Pelkään kuitenkin, että jään lopun iäksi työttömyyteen roikkumaan. Pelkään sanoa pienille pätkille ei.

Jos olisi oikein rohkea, muuttaisi jonnekin muualle pariksi kuukaudeksi "töitä hakemaan". Kela ja työttömyyskassat tarjoavat työttömyysturvaa myös muuhun EU-maahan muuttavalle kolmen kuukauden ajaksi.

Jos vaikka palaisi Hollantiin.

Kiltit tytöt

Väsyttää. Jatkuvasti vaan väsyttää.

Olen ollut kokopäiväisesti ja kokoaikaisesti töissä nyt neljä vuotta. Tuona aikana olen pitänyt lomaa yhteensä ehkä puolentoista kuukauden verran. Lomapäiviä on toki kertynyt, mutta sopimusten päätyttyä lomakorvaukset on maksettu tilille ja työ jatkunut ilman lomaa.

Vuodenvaihteen jälkeen työsopimukseni on taas katkolla, ja olen jo jonkin aikaa pohtinut, pitäisikö jättäytyä ihan vapaaehtoisesti hengähtämään. Tiedän, että vaikka sopimukseni katkeaa, töitä riittää luultavasti silti edelleen. Joku soittaa aamulla "Tuletko pikimmiten!" ja päivä vaihtuu toiseksi, kolmanneksi. Missään vaiheessa ei ole tietoa seuraavasta hengähdystauosta. Ansiosidonnaista päivärahaa olisi tarjolla viidensadan päivän verran. Sillä eläisi hyvin.

Minulla taitaa olla jonkinlainen kiltti tyttö -syndrooma. Kun pienestä asti on opetettu, että työtä on tehtävä aina kun sitä on tarjolla, ei uskalla tehdä mitään muuta.

Jos kieltäydyn töistä, minua ei enää pyydetä. Sitten olen työtön lopun ikääni. Niin ainakin pelkään.

Mutta kun väsyttää.

Nyt pitäisi löytää jostain rohkeus.

Tahraton mieli

Naapurissa välkkyvät salamavalot, kun vanhemmat kuvaavat ylpeänä lapsiaan koulun joulujuhlassa, jotta muistaisivat. Minä puolestaan yritän poistaa muistoja päästäni.

Radiossa puhuttiin muikuista ja Suvi Teräsniskan Kirje mummolle on soinut ihan liikaa. Tulee suru. Tähän aikaan viime vuonna olin rakastumassa korviani myöten. En pystynyt keskittymään oikein edes työntekoon, koska tiesin, että kuuntelit lähetystäni ja kommentoit kaikkea sanomaani. Nauroin puolet valveillaoloajasta. Sydän oli pakahtua.

Nyt poistin Facebookista veljesi ja muut, jotka muistuttavat sinusta.

Ja tuli itku.

Miksi joidenkin muistojen kanssa tuntuu niin pahalta elää? Olisi parempi, jos en olisi koskaan tavannut sinua. Mutta koska tapasin, tarvitsisin sellaisen koneen, joka pyyhkii sinut kokonaan pois. Niin kuin siinä elokuvassa.

Tällä viikolla näin sinut ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun jätit minut lähes viisi kuukautta sitten. Tulit autolla vastaan. Onneksi yksin. Toivottavasti en näe sinua pitkään aikaan uudestaan. Ainakaan sen kanssa, johon tutustuit jo meidän aikanamme.

Tiedän, että käyt välillä lukemassa tekstejäni. Pyydän, lopeta. Sinulla ei ole mitään oikeutta tietää mitä minulle kuuluu.

Käytännön asiat

Tarvitsen olohuoneeseen pöydän. Viinilaseille, oluttölkeille, sipsikulhoille. Sellaisen, johon laskea juoman huolettomasti kädestään illanistujaisissa. Tumman puupöydän, jonka lasikannen alle voi sommitella kollaasin kuvista, korteista ja virkatuista pitsiliinoista. Tarvitsen kylpyhuoneeseen hyllyn pesuaineille, ihan sellaisen tavallisen, metallisen. Tarvitsen keittiöön uuden pöytätason. Sekin saisi olla tummaa puuta. Makuuhuoneeseen en tarvitse mitään, enkä ketään.

Laatuseuraa tarjolla

Naimisissa oleva reilu kolmikymppinen mies lähestyi minua deittisivustolla.

"Tarkoitukseni on löytää kaunotar. Mukava, näyttävä ja ennakkoluuloton nainen. Joka rakastaa seikkailua ja pitää huolta itsestään. Sellaisen kanssa haluaisin viettää hienoja ja antaumuksellisia hetkiä eroottisessa mielessä. Nauttia hetken taikka pidempää, silloin tällöin kun se molemmille sopii. Luottamuksellisesti.

Olen rento ja miellyttävä herrasmies. Laatuseuraa kaikin puolin. Olen huoliteltu, siisti ja komeakin. Tulen erittäin hyvin toimeen taloudellisesti ja voisin sinullekin tarjota paljon siltä puolelta."

Toivottavasti tämä oli joku vitsi.

Minä tulen kuolemaan yksin. Yksinäisenä.

Kello on puoli kuusi aamuyöllä ja poltan tupakkaa parvekkeella, josta on suora näköyhteys sen ihmisen kotiin, jota olen elämässäni rakastanut eniten. Olohuoneessa vähän päälle parikymppiset pojat painivat pilvipäissään ja tunnen itseni täti-ihmiseksi. Mitä oikein teen täällä?

Jos osa sydämestä on yhä betonia, ja osa jäi Hollantiin kitaravahvistinten kotiin, mikä minua pitää hengissä?