maanantai 22. marraskuuta 2010

mestariodottaja

Koko ikäni olen odottanut seikkailua. Huomasin sen kun luin läpi vanhaa blogiani. Olen mestari siinä. Odottamaan seikkailua. Kun joku tulisi vain kotoa hakemaan.

Haaveilen, että lähtisin johonkin kauas. Jättäisin kaiken. Olisin oman elämäni vapaaherratar. Tutustuisin joka päivä uusiin ihmisiin, jotka jättäisivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Sen sijaan ostin oman asunnon. Täältä missä olen asunut jo kuusi vuotta.

Kuten sanoin, olen mestari odottamaan seikkailua.

torstai 18. marraskuuta 2010

Arkistoista vol.1

Luin eilen läpi vanhan blogini MySpacen ajoilta. Eläväinen tyttö olin silloin. Joku voisi sanoa, että liiankin. Tuli ihana mieli kun huomasi, että jotkut ajatukset ovat pysyneet.
Tässä teksti 15. päivä huhtikuulta vuonna 2007.



TYTTÖYSTÄVÄ

Minulla on maailman paras tyttöystävä.
Sen alaripset ovat kaikkein pisimmät.

Se on kärkäs olematta julma,
osaa torjua ei-toivotut olematta tyly.
Sen neuvot ovat kullanarvoisia, vaikka osaa niistä en ole uskonutkaan.
       "Menkää, ja tehkää kauniita lapsia."

Se tanssii minulle ihmisjoukon keskellä.
Ihmiset eivät saa sen tytön tanssista silmiään irti. En saa minäkään.

Kun vihollisen luolan ikkunassa palaa minua harmittava valo, se sanoo: "Unohda se, ruma mies."

Se tyttö ei tuomitse. Ehkä pikkurillinkynnen verran. Mutta ne tuomiot osuvat aina oikeaan.

Sillä on omasta mielestään iso pää ja liikaa materiaalia naamassa. Hymy. Rokkiskene valloitetaan noilla ominaisuuksilla. Pojat nostavat jalustalle.
Ja se ottaa parhaat kuvat. Rumastakin tulee nätti.

Minun tyttöystäväni tunnistaa petolliset naiset kaukaa.


*Pikkupää halaa isopäätä. ja hyllyvät pandat tanssivat pillifarkuissaan.*

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

The owls are not what they seem

Keräilen erikoiseuroja. Olen siis virallisesti mummo. Mutta mummo oli kuuma bööna, kuten taisin aiemmin jo mainita. Iloitsen spontaanisti kun saan vaihtorahana erikoiseuron. Yleensä ne ovat vielä uudenkarheita. Kiiltäviä.

Muutama kuukausi sitten, eroni aikoihin, sain vaihtorahana euron kolikon, jonka kyljessä on pöllö! Se taitaa olla Kreikan euro mutta etelänmatkaltamme se ei tarttunut mukaan. Ilahduin kovasti rahasta, jonka kuvapuolella on pöllö. Se ei ollut uudenkarhea. Oli luultavasti nähnyt jo maailmaa ja pyörinyt spurgujen kusisissa ja rapaisissa käsissä.

Pöllöistä tuli vastikään minun uusia suosikkeja. Pöllöt on mystisiä elukoita. Ostin pöllöhaalarin etelänmatkalta. Sekin on mystinen.

Pienenä pelkäsin pöllöjä. Väitin äidille, että pöllö lentää makuuhuoneeseeni sälekaihtimen raosta. Äiti kertoi minulle, että oli pienenä pelännyt laittaa silmiä kiinni, koska ajatteli, että joku tökkää haarukalla silmään.

Lapset on kummallisia. Ei yhtään mystisiä. Pelkäävät outoja asioita. No, pelkäsin minäkin vaikka mitä vielä puoli vuotta sitten. Yhtäkkiä se pelokkuus vain hävisi jonnekin. Ehkä pelko lensi sälekaihtimen raosta ulos.

Siinä samalla minä rakastuin pöllöihin.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Salmon Temptation

Lohikiusaus, salmon temptation. Rovaniemen rautatieaseman asemaravintolassa on vedetty mutkat suoriksi. Ihan niin kuin lukioaikana me tytöt ristimme maksalaatikon paremmin teinien suuhun sopivaksi: liverbox.

Ala-asteella ruokalistat kiersivät kuuden viikon syklissä. Yhtenä maanantaina joka kuudes viikko ruokana oli Arjan laatikkoa. Minusta se kuulosti härskiltä.

Mutta joka tapauksessa; lähdin Rovaniemelle aivan liian heppoisin hepenein. Minihameessa ja sukkahousuissa. Lumi tuli varhain lauantaiaamuna. Ilma tuntuu aina kylmemmältä kun on lunta.

En tehnyt pakkauslistaa. Se kostautui. En ollut varautunut talveen. Otin sen silti vastaan riemulla.

Oikea pakkausurakka on vasta edessä. Ostin asunnon.

Siihen ei onneksi tarvita listoja. Kaikki otetaan mukaan.