Play me that way

Minä en menetä mitään.

Riski. Uskallus. Mummo oli kuuma bööna.

Hienoa, että jotkut naiset jaksavat vielä vuonna 2010 ajella kulmakarvansa ja piirtää ne uusiksi meikkikynällä. Ihailtavaa amishenkeä.

Bang bangs

Raatin stadionille on linnuntietä pitkin yli puolitoista kilometriä. Silti stadionin kirkkaat valot heijastuvat taloni pimeään pyöränurkkaan.

Pimein vuodenaika on käsillä. Ei vielä lunta, vaikka jotain rännäntapaista on yrittänytkin taivaalta puskea. Tupakkapaikalla ei näe mitään.

Mietin Sonkajärven ampujaa, jota poliisi piiritti Raahessa. Miten on mahdollista että joku voi liueta tavoittamattomiin yhtäkkiä? Leikkasin eilen hiukseni, niin kuin uhosin. Ainoastaan otsatukan - tosin. Luonnollinen ajatuskulku näistä kahdesta on "Bang bang (my baby shot me down)" -kappaleeseen. Josta tulee mieleen Kill Bill vol. 1 ja vol. 2 -elokuvat. Pitäisiköhän katsoa ne uudestaan?

Minulla on uskomattoman tylsää. Huomenna olisi vapaata. Pitäisiköhän laittaa facebookiin status "Kukaan missään tänään? Alkaisiko joku? Tehdäänkö jotain repaisevaa?"

En kuitenkaan laita, koska siihen ei vastaisi se oikea ihminen. Se ainoa ihminen jonka seura kiinnostaisi nyt.

Tekisi mieli vetää itseä turpaan vol. 2.