lauantai 28. maaliskuuta 2009

Jokaisella mitta on täynnä. Jos susi tulee, saat vaan huutaa.

Olin vähällä kirjoittaa siitä,
kuinka nykyään on muotia olla lesbo.

Lukioikäisenä kehuskeltiin sillä, että oltiin pussattu kahtakymmentä tyttöä.

Päädyin sen sijaan kirjoittamaan ystävyydestä.

Kuka on kenellekin velkaa?
Kenen pitää ottaa yhteyttä?
Mistä pitää pyytää anteeksi?
Entä jos oma tekeminen hävettää?
Mitä kaikkea pitää kertoa?
Kuinka paljon toinen saa kestää?

Jos osaisin noihin vastata, olisin melkolailla hankalien "ystävyys"suhteiden ekspertti.

Saako loukkaantua?

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

You are beautiful but you don't mean a thing to me

Se oli sellainen kelmeä valo.
Jos nyt sellaista termiä sallitaan käytettävän.

Hollannissa hyvin typillinen sää; aurinko paistaa pilven läpi.
Paljastavasti, silti häpeillen.

Minulle oli annettu selkeät pyöräilyohjeet:
Kun lähdet pihasta, käänny oikealle, aja isoa tietä pitkin niin kauan, että näet liikenneympyrän. Käänny vasemmalle. Sitten ohita kaksi risteystä, käänny oikealle. Siellä näet juna-aseman.

Juna-asemahan se siinä.

Poljin ja poljin. Lähes sokeana.

Piilolinssit oli huuhdottu alas viemäristä noin kymmenen tuntia aikaisemmin. Mustassa mekossa oli valkoisia palloja. Takkutukka.

Se oli ehkä sunnuntai. Ainakaan kaupat eivät olleet auki. Kiersin loputtomat matkat mutkaisia pyöräteitä, lopulta löysin kioskin, joka oli erään talon nurkassa. Ostin coca cola -tölkin ja askin sinistä gauloisea.

Sen jälkeen en ole koskaan tuntenut vastaavanlaista tunnetta.
Yhdentekevää lienee se, oliko se tunne hyvä vai huono.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

And by the fire sleeps a friendly stranger

Tanssi, tyttö tanssi.
Maalaa punaiset huulet,
suorista tukka.

Taistele, anna anteeksi, sovi, itke sen vuoksi.

Olen palannut normaaliin päiväjärjestykseen.

Vajaa viikko sitten pesin Julien kasvoiltani. Onnellisena, uupuneena. Siihen mihin päästiin, tarvittiin loputon määrä tekstin opettelua, luottamista, epäuskoa, lähestulkoon burnout. Mutta sinne päästiin. Ja päästiin kauas. Puun latvaan.

Tuntuu siltä, kuin kolmen kuukauden mittainen intensiivinen seurustelusuhde olisi kariutunut. Kolmessa kuukaudessa ei vielä rakenneta ihmissuhdetta, mutta paljon siinä ehtii tuntea.