Elefanttinainen

tiistaista

2012-02-07T21:18:00.004+02:00

Viikonpäivät ovat menettäneet merkityksensä.
Torstaina voi nyrjäyttää nilkkansa tanssilattialla,
perjantaina aikaisin yöpuulle ja
lauantai tuntuu sunnuntailta.
Maanantaissa omituinen viehätys.

Tiistait kuitenkin pysyvät.

2012-02-05T15:25:00.003+02:00

Vastuuta pakoon
olohuoneen lattialle myllättyyn peittopesään.

Nukkua myöhään
aloittaa aamu oluella,
musiikilla
helpolla seuralla.

Niin kuin parikymppisenä
vaihdossa
festareilla

Jatkaa siitä saunaan
vaivattomasti
häpeilemättä

Kyllä tämä tästä vielä todeksi muuttuu
mutta anna minun haaveilla ennen maanantaita.

Kovan onnen lapsia toiset

2012-01-31T17:25:00.002+02:00

Joidenkin elämä soljuu
toiset ovat kovan onnen lapsia

Minun mummoni on elänyt sellaisen elämän jossa aina joku hankaa vastaan. Niin paljon vastoinkäymisiä ja huonoa onnea ei yhden ihmisen kohdalle uskoisi. Kun tänään sairaalassa suukotin mummoa poskelle hyvästiksi suuren operaation aattona, en tiedä kumpaa toivoin.

Että se auttaisi vai että mummo saisi jo levätä.

Vapaaherrattarena pt. 2

2012-01-30T14:31:00.004+02:00

Minä herään myöhemmin, minulla on aikaa.
Petaan sängyn. En koskaan tee sitä aamuisin kotona.
Otan pakastimesta ruisleivän. En tunne vielä mikroaaltouunisi toimintoja, leipä kuumenee liikaa. Tyhjennän vieraan astianpesukoneen, yritän löytää oikeat paikat kipoille ja kupeille.
Jätän viestin jääkaapin oveen.

Varmistan että ovi painuu kunnolla kiinni. Pakkasilma kipristelee nenänpäässä. Tukka jäätyy paksuille valkoisille suortuville.

Kaksi viikkoa työttömyyttä takana. Painajaiset ovat jo hieman hellittäneet. Sellaiset joissa olen myöhässä, en keksi mitään puhuttavaa tai tietokone on vieras ja kappaleet outoja. Sellaiset, joissa en ole mitään.

Kuukauden päästä lähden kauas painajaisia pakoon. Vietän maaliskuun Kaakkois-Aasiassa. Singapore-Thaimaa-Malesia, toivottavasti otatte minut hellästi vastaan.
Tarvitsen helliä vastaanottoja.

turvassa

2012-01-23T19:08:00.001+02:00

siinä on jotain uskomattoman rauhoittavaa
kun itse valvoo ja
vieressä
syvässä unessa tuhiseva ihminen
tarttuu kädestä kiinni

virhe

2012-01-17T22:29:00.001+02:00

älä koskaan lähde laulamaan karaokea parhaan ystävän kanssa

Verenpaine koholla

2012-01-16T16:21:00.003+02:00

Ihmisillä on monenlaisia perversioita. Kuten esimerkiksi entisten poikaystävien parisuhdestatuksen ajoittainen vilkuilu. Ihan mielenkiinnosta vaan tulee katsottua, joko parisuhteessa on muuttunut kihloiksi.

Sen verran masokisti ei kuitenkaan pidä olla, että eksyisi lähellekkään sitä viimeisintä.

Kun tirkistelee menneen elämänsä ihmisten uutta elämää, mitä sieltä oikein hakee? Sitä että toisella menisi hyvin? Sitä että toisella menisi huonosti? Tai ainakin huonommin kuin itsellä?

Pyysin jo kerran kauniisti, mutta se ei näköjään toiminut. Pyydän siis uudestaan. Sinä löysämunainen valehteleva naistennaurattaja, joka pidit minua toisena naisena puoli vuotta, voit lopettaa oman perversiosi nyt. Tiedän, että käyt täällä vieraisilla. Firmasi tietokoneesta jää jälki. Huh. Raivostuttaa.

Muuten minulla menee hyvin. Paljon paremmin.
Toivottavasti sait haluamasi.

2012-01-11T17:33:00.004+02:00

Kaksi lukioaikaista ystävääni ovat saaneet vauvoja. Siis kumpainenkin yhden, eivätkä keskenään. Molemmat tyttövauvan, joka on "maailman ihanin prinsessa". Niinkuin jokainen lapsi on oman vanhempansa mielestä. Heillä on varmasti kotona vauvanhoitopöydän yläpuolella kehyksissä ultraäänikuva pienestä ihmisenalusta. Kaikilla odottavilla/tuoreilla äideillä on.

Kävin eilen gynekologilla. Lääkäri tulosti minullekin mukaan kolme kuvaa. Yhden kohdusta ja yhden molemmista munasarjoista. Pitäisikö hankkia IKEA:sta sellainen kolmen valokuvan kehys ja naulata seinään. Kuvien alle voisi kirjoittaa kauniilla käsialalla "vapaa menemään".

Uusi

2012-01-04T21:19:00.002+02:00

Kun tulen töistä kotiin
sänky on pedattu
ja vessanpöntön istuin on ylhäällä.

2011-12-30T13:52:00.002+02:00

Hollihaan puiston korkeimmassa kohdassa pönöttää nyt ylväs jääkarhu, jonka tekemisessä kastui kaksi paria mustia nahkahanskoja, toisen kengät ja toisen housunpolvet.

Tähtisadetta

2011-12-28T23:04:00.001+02:00

Uudenvuodenaatoksi on nyt ohjeet, kuinka tulkita tinaa.
Saattaa olla myös joku jota suudella keskiyöllä.

toiveajattelua/toivon palautuminen

2011-12-27T20:19:00.001+02:00

Täällä oli valmiina tekstiluonnos sunnuntaiyöltä:

"Hey sweetie
Vessanpöntön rinkula kaipaisi pudistusta
Miss you too
Olen juonut tarpeeksi
I'll definitely come over
Vesilasi on onneksi täynnä
XXX
Tyhjä vatsa"

Sitten tuli jotain muuta.
Hassua, miten kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä
ja nyt jännittää että tuletkin.

Koska tästä muusta saattaisi tulla jotain.

Nuoret miehet

2011-12-26T01:19:00.002+02:00

Ensin ne kysyvät ujosti "saanko suudella sinua"
Ja sitten revitään jo tukasta

Life imitating art imitating life

2011-12-25T17:33:00.007+02:00

Puolitoista vuotta sitten erosin kahden vuoden suhteesta tupakointiin liittyvien ongelmien vuoksi.

Voitto

2011-12-23T08:14:00.000+02:00

Päivä on tänään minuutin pidempi kuin eilen!

13.1. alkaa uusi aika

2011-12-22T19:33:00.003+02:00

Kyllähän se silti pahalta tuntui, nähdä paperilla työsuhteen päättymispäivä. En tiedä pelkäänkö enemmän sitä, että sen jälkeen minulle soitetaan, vai ei soiteta. Ennen aamukahdeksaa "Voitko tulla heti?"

Mielellään lepuuttaisin päätä ja kehoa. Pelkään kuitenkin, että jään lopun iäksi työttömyyteen roikkumaan. Pelkään sanoa pienille pätkille ei.

Jos olisi oikein rohkea, muuttaisi jonnekin muualle pariksi kuukaudeksi "töitä hakemaan". Kela ja työttömyyskassat tarjoavat työttömyysturvaa myös muuhun EU-maahan muuttavalle kolmen kuukauden ajaksi.

Jos vaikka palaisi Hollantiin.

Kiltit tytöt

2011-12-21T19:42:00.002+02:00

Väsyttää. Jatkuvasti vaan väsyttää.

Olen ollut kokopäiväisesti ja kokoaikaisesti töissä nyt neljä vuotta. Tuona aikana olen pitänyt lomaa yhteensä ehkä puolentoista kuukauden verran. Lomapäiviä on toki kertynyt, mutta sopimusten päätyttyä lomakorvaukset on maksettu tilille ja työ jatkunut ilman lomaa.

Vuodenvaihteen jälkeen työsopimukseni on taas katkolla, ja olen jo jonkin aikaa pohtinut, pitäisikö jättäytyä ihan vapaaehtoisesti hengähtämään. Tiedän, että vaikka sopimukseni katkeaa, töitä riittää luultavasti silti edelleen. Joku soittaa aamulla "Tuletko pikimmiten!" ja päivä vaihtuu toiseksi, kolmanneksi. Missään vaiheessa ei ole tietoa seuraavasta hengähdystauosta. Ansiosidonnaista päivärahaa olisi tarjolla viidensadan päivän verran. Sillä eläisi hyvin.

Minulla taitaa olla jonkinlainen kiltti tyttö -syndrooma. Kun pienestä asti on opetettu, että työtä on tehtävä aina kun sitä on tarjolla, ei uskalla tehdä mitään muuta.

Jos kieltäydyn töistä, minua ei enää pyydetä. Sitten olen työtön lopun ikääni. Niin ainakin pelkään.

Mutta kun väsyttää.

Nyt pitäisi löytää jostain rohkeus.

Tahraton mieli

2011-12-15T19:33:00.003+02:00

Naapurissa välkkyvät salamavalot, kun vanhemmat kuvaavat ylpeänä lapsiaan koulun joulujuhlassa, jotta muistaisivat. Minä puolestaan yritän poistaa muistoja päästäni.

Radiossa puhuttiin muikuista ja Suvi Teräsniskan Kirje mummolle on soinut ihan liikaa. Tulee suru. Tähän aikaan viime vuonna olin rakastumassa korviani myöten. En pystynyt keskittymään oikein edes työntekoon, koska tiesin, että kuuntelit lähetystäni ja kommentoit kaikkea sanomaani. Nauroin puolet valveillaoloajasta. Sydän oli pakahtua.

Nyt poistin Facebookista veljesi ja muut, jotka muistuttavat sinusta.

Ja tuli itku.

Miksi joidenkin muistojen kanssa tuntuu niin pahalta elää? Olisi parempi, jos en olisi koskaan tavannut sinua. Mutta koska tapasin, tarvitsisin sellaisen koneen, joka pyyhkii sinut kokonaan pois. Niin kuin siinä elokuvassa.

Tällä viikolla näin sinut ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun jätit minut lähes viisi kuukautta sitten. Tulit autolla vastaan. Onneksi yksin. Toivottavasti en näe sinua pitkään aikaan uudestaan. Ainakaan sen kanssa, johon tutustuit jo meidän aikanamme.

Tiedän, että käyt välillä lukemassa tekstejäni. Pyydän, lopeta. Sinulla ei ole mitään oikeutta tietää mitä minulle kuuluu.

Käytännön asiat

2011-12-13T22:18:00.004+02:00

Tarvitsen olohuoneeseen pöydän. Viinilaseille, oluttölkeille, sipsikulhoille. Sellaisen, johon laskea juoman huolettomasti kädestään illanistujaisissa. Tumman puupöydän, jonka lasikannen alle voi sommitella kollaasin kuvista, korteista ja virkatuista pitsiliinoista. Tarvitsen kylpyhuoneeseen hyllyn pesuaineille, ihan sellaisen tavallisen, metallisen. Tarvitsen keittiöön uuden pöytätason. Sekin saisi olla tummaa puuta. Makuuhuoneeseen en tarvitse mitään, enkä ketään.

Laatuseuraa tarjolla

2011-12-11T20:14:00.002+02:00

Naimisissa oleva reilu kolmikymppinen mies lähestyi minua deittisivustolla.

"Tarkoitukseni on löytää kaunotar. Mukava, näyttävä ja ennakkoluuloton nainen. Joka rakastaa seikkailua ja pitää huolta itsestään. Sellaisen kanssa haluaisin viettää hienoja ja antaumuksellisia hetkiä eroottisessa mielessä. Nauttia hetken taikka pidempää, silloin tällöin kun se molemmille sopii. Luottamuksellisesti.

Olen rento ja miellyttävä herrasmies. Laatuseuraa kaikin puolin. Olen huoliteltu, siisti ja komeakin. Tulen erittäin hyvin toimeen taloudellisesti ja voisin sinullekin tarjota paljon siltä puolelta."

Toivottavasti tämä oli joku vitsi.

2011-12-07T20:42:00.002+02:00

Minä tulen kuolemaan yksin. Yksinäisenä.

Kello on puoli kuusi aamuyöllä ja poltan tupakkaa parvekkeella, josta on suora näköyhteys sen ihmisen kotiin, jota olen elämässäni rakastanut eniten. Olohuoneessa vähän päälle parikymppiset pojat painivat pilvipäissään ja tunnen itseni täti-ihmiseksi. Mitä oikein teen täällä?

Jos osa sydämestä on yhä betonia, ja osa jäi Hollantiin kitaravahvistinten kotiin, mikä minua pitää hengissä?

kutittaa

2011-11-28T22:11:00.003+02:00

Hollanti, Tilburg 24.11. Satunnaisen baarin terassi

Tunnen kuuluvani tänne
kitaravahvistinten täyttämään kotiin
missä astiat pestään muttei huuhdella
lattia on kengänpohjista musta
kaupunkiin jossa vihreä valo on vanhoille armoton

Meillä on molemmilla hymykuopat
humalassa leikimme ensin etäisiä toisillemme

Miten mahtava tunne olla lomalla
omasta elämästään
Olut on vaaleaa ja siihen murskataan sitruunaa

Välillä hymykuoppainen katoaa
junamatkan päähän
"Teissä on niin paljon samaa."
mutta minua ei haittaa
olenhan lomalla omasta elämästäni

Vaalea olut menee pehmeämmin päähän

Täällä ei tarvitse arvuutella
kaikilla on joku toinen
ja se on hyvä

Eipähän tarvitse arvuutella

Tuuletus

2011-11-22T21:06:00.003+02:00

En saanut ympäri korvia - vielä. Sain sen sijaan kurkkuni kipeäksi - taas, ja rohtuneet huulet vieläkin rohtuneemmiksi vaikka en edes pussaillut tuulessa. Ehkä kerran ulkona, mutta muistaakseni ei tuullut. Terve vaan, karma.

Hollannissa tuulee luultavasti lujaa, mutta en olekaan menossa pussailuhommiin. Tuuliviirityttö tulee tervehtimään vanhoja tuttuja maisemiaan.

2011-11-20T18:30:00.002+02:00

Taivaalta putoaa lumentapaista, ja minä olen ollut pahoilla teillä. Kahtena päivänä edellispäivän meikeissä olen tarkkaillut hupun alta viikonloppuostoksiaan tekeviä. Hiki on kuivunut takuiksi hiuksiin, vapisevin käsin polttanut tupakkaa. Tulen saamaan tästä ympäri korvia.

Tarvitsen kipeästi naista

2011-11-16T18:16:00.003+02:00

En ole moneen päivään osannut kirjoittaa mitään, koska sydän muuttui taas betoniksi. Sieltä ei ole päässyt ulos kuin pieniä vihan pirskahduksia. Sinne ei ole päässyt sisään oikein kukaan. Mutta haluaisin päästää jonkun.

Samaan aikaan loin itselleni kuitenkin kätevästi deittiprofiilin internettiin. Maailmassa näyttää olevan aika monta muutakin yksinäistä. Baarielämään kyllästyneitä, yksinhuoltajaisiä, savuttomia, raittiita, korkeasti koulutettuja, amiksia, tositarkoituksella etsiviä, sunnuntaipanoa vailla olevia. "Tarvitsen kipeästi naista!" ei ehkä kuitenkaan ole sellainen iskulause, jolla kannattaa lähestyä ihmisiä. Epätoivon näkee kilometrin päähän.

Uskottelen itselleni, että minusta ei paista epätoivo. En ole saanut kuitenkaan vakuutettua itseäni täysin. Huutelen Facebookissa julkisesti treffiseuraa. Siinä toivossa, että se ihminen, joka kiinnostaisi, vastaisi jotain. No, ei vastaa.

Toisaalta on sellainen olo, että ei kiinnosta oikein mikään. Betonikuori ja musta marraskuu.

tämä laulu ei ole teille

2011-11-06T19:36:00.005+02:00

marraskuun kuudentena sataa vettä ja olen polttanut ääneni käheäksi. sormenpäitä pakottaa. kuvottaa. koska en jaksa pestä silmälaseja tarpeeksi usein linsseihin on kuivunut vesipisaroita ja joudun kääntelemään päätäni että näen kunnolla. olohuoneen lattialla on patja jossa violetti lakana on rypistynyt niin läjään että ruma kahdeksakymmentäluvun kankaalla päällystetty muovipatja näkyy yhden kolmasosan verran. olen herännyt maailman masentavimpaan aamuun neljän tunnin yöunilta. kiroan kaikki rakastavaiset alimpaan helvettiin.

[ tähän tunnetila ]

2011-11-06T12:24:00.003+02:00

Usko ihmisiin on taas koetuksella. Onko parempi vihata vai halveksia sellaista joka on lyönyt sinua henkisesti turpaan? En jaksaisi enää käyttää energiaani vanhojen asioiden vatvomiseen. En haluaisi tuntea vihaa tai halveksuntaa. En haluaisi tuntea mitään.

2011-11-03T17:27:00.003+02:00

Minä, joka en erityisemmin edes pidä lapsista, reagoin tänään yllättävän voimakkaasti vauvauutisiin. Pikkuveljeni sai pienen poikavauvan ja minä sain ruttunaamaisesta tuhisijasta kuvaviestin kännykkään. Pääsi itku. Itkin ilosta ihanaa vauvaa ja toisten onnea.

Sen jälkeen olen itkeskellyt vähän väliä ihan kaikelle - muun muassa K-kaupan tunnelmalliselle mainosmusiikille. Taisi avautua pari patoutumaa tässä samalla.

Mene tyttö älä mieti liikaa

2011-11-01T18:48:00.005+02:00

Se tulee joka viikko yhä aikaisemmin. Pari viikkoa sitten jaksoin vielä torstaihin, nyt on vasta tiistai. Sisuskaluja myllää levottomuus. Täydellisen huoleton levottomuus. Se repii minua moneen suuntaan heti viikonlopun jälkeen.

En ole varma alkoiko se siitä sunnuntaista nuoren runoilijan kanssa. Päiväkännit. Omituiset keskustelut. Outouden viehätys. Tuhkakuppi ikkunalaudalla. Syksyn paras sunnuntai. Putosin jotenkin ajassa monta vuotta taaksepäin. Ihan kuin olisin ollut taas vaihto-opiskelijana Hollannissa; puhalsin savut pienestä ikkunaluukusta ulos. Sillä, että seuraavana aamuna oli töitä, ei ollut mitään väliä. Vastuu pakeni joka puhalluksella ulos minusta savun mukana yöilmaan.

Vielä keväällä kaikki oli niin levollista ja varmaa. Tunnustelin peukalolla vasemman käden nimetöntä ja selailin kultasepänliikkeiden sormusmallistoja. Olin menossa naimisiin
- omassa päässäni.
Selailin netistä myös kiinalaista morsiuspukuvalikoimaa. Kuinka typerä voi ihminen olla?

Sydän ei ole enää painava kivi. Koko keho on kevyt ja sen takia levoton. En edes haluaisi olla menossa naimisiin. Haluaisin olla 23-vuotias vaihto-opiskelija ikkunalauta täynnä tupakan tuhkaa. Haluaisin, että joku komea mies, jonka olemassaolosta en edes välttämättä tiedä, pyytäisi minua yllättäen treffeille. En halua olla tilivelvollinen kenellekään, en pestä kenenkään muun pyykkejä tai huolehtia yhteisestä taloudesta.

Yhden yllättävän kutsun olen tosin jo saanutkin. Kolmen viikon päästä voin muutaman päivän ajan kuvitella eläväni vaihto-opiskelijan huoletonta arkea - Hollannissa.

Resepti

2011-10-31T20:48:00.001+02:00

Ehdin vihreisiin valoihin.
Pysäköin pyörän valkoisen sulan viereen.
Kellon on näytettävä tietyt lukemat
ei saa koskaan loppua seitsemään.

Sitten minua suudellaan intohimoisesti.

Halu vs. todellisuus

2011-10-24T18:51:00.002+03:00

Ne tulivat hohtavana helminauhana. Tulikärpäsen hahmoina kaukaa. Mutkitellen ja vähän lähempää näytti kuin tuulipukuisilla kartanlukijoilla olisi ollut pään tilalla ainoastaan jättimäinen valo.

Haaveilija-minä. Haluan nähdä kaiken tulikärpäsinä.

2011-10-18T18:47:00.003+03:00

Kahden peiton alla välillä unohdan vihaavani tätä vuodenaikaa. On suuri ero itkeekö sipulia pilkkoessa vai ilman. Tai ei ollenkaan. Seikkailumieli kasvaa yhtä aikaa syksyn pimeyden kanssa.

Ristiriita

2011-10-16T16:27:00.003+03:00

Maailman suloisimman jackrussellinterrierin nuolemat kyynärtaipeet. Ja kauhean epämukava olo.

Paperilla hyvä, käytännössä huono

2011-10-14T17:37:00.004+03:00

Mikään ei ole viehättävämpää kuin taiteellisesti lahjakas ja kunnianhimoinen mies. Jos ihminen osaa soittaa, maalata tai valokuvata, ja vieläpä tekee sen intohimolla, olen myyty. Jos miehellä ei ole jonkinlaista taiteellista ambitiota, kyllästyn. Päämäärättömästi haahuileva taiteilija on parempi kuin urallaan nopeasti etenevä konttorirotta (anteeksi). Haahuilullakin kun kuitenkin on yleensä päämäärä - laulu, kuva, levy, keikka. (Tosin olen huomannut, että konttori ja kitara eivät välttämättä sulje toisiaan pois.) Olen aina ajatellut että kaksi luovan intohimoista ihmistä löytävät toisensa. Sitten räiskyy, koska sen kuuluu räiskyä. Automaattisesti olen pitänyt myös itseäni luovana ja taiteellisena. Havahduin kuitenkin joku aika sitten ajatukseen, että olen sitä ainoastaan paperilla. Olen elähtänyt näyttelijä ja vaikutan luultavasti asian suhteen intohimottomalta. Vaikka olen harrastanut teatteria 18 vuotta, ei se tee minusta taiteellista. Viimeksi olen ollut näyttämöllä kaksi vuotta sitten. En osaa piirtää, maalata tai valokuvata. Soitin kitaraa kaksi vuotta, mutta kun olisi pitänyt opetella transponoimaan ja lukemaan nuotteja, luovutin. Laulan kohtalaisesti. Haaveilin lapsuudessa - totta puhuen joskus edelleenkin - tanssijan urasta; kantapääni eivät kuitenkaan kestäneet tanssitunteja. Yritin uudestaan opiskeluaikana; rahat loppuivat. Kun katselen nykytanssijoita, tunnen kateutta. Minun pitäisi olla tuo, tuolla. Osaisin yhtä hyvin, jos ei olisi noita perkeleen kantapäitä. Kun vain olisi jonkun toisen kantapäät. Rintakehässä kuumottaa. Minun ainoa tanssiareenani on numerobaarin vintti. Siellä voin tosin rehellisesti sanoa olevani ihan helvetin hyvä. Riittääkö se ambitioksi?

Yrittänyttä ei laiteta

2011-10-13T19:34:00.002+03:00

Tuostakin tulee taas mieleen ihan jotain muuta kuin piti. En silti aio puhua siitä.

Nurmikolla käyskenteli tänään harakka, jolla oli suussaan keltainen vaahteranlehti. Se tepasteli tomeran näköisenä pitkin pihaa. Ehkä harakka oli menettänyt hajuaistinsa, ja luuli sitä ruoaksi. Yritti nokkiakin sitä.

Tänään on kansallinen epäonnistumisen päivä. Varmaan jotain Kokoomuksen hommia alunperin, kun tarkoituksena on kannustaa yrittäjyyteen ja samalla luoda talouskasvua. Itse miellän - tai ainakin haluan mieltää - päivän paljon laajemmin.

Minusta tuntuu (ja tästä on empiiristä tutkimusta), että aika moni ihminen jättää tekemättä jonkun asian, koska pelkää epäonnistumista. Jättää hakematta kouluun tai töihin, jättää pyytämättä mielenkiintoista ihmistä kahville, ei uskalla sanoa asioita suoraan, koska ajattelee, että asia ei johda mihinkään.

Minä uskallan. En tiedä, mistä sain yhtäkkiä muutama vuosi sitten sellaista voimaa että minua ei pelota. Jännittää toki, paljonkin. Mutta jos ei koskaan yritä, ei saa mitään aikaiseksikaan. Voi helvetti näitä latteuksia, mutta sehän tässä onkin omituista, että kaikki eivät ajattele samoin. Olen omasta mielestäni saanut paljonkin asioita aikaseksi, koska olen uskaltanut. Olen maailmanmestari tuskailemaan paikallaan junnaavia asioita, mutta ainoastaan sen takia, että haluan pistää tapahtumia liikkeelle. En halua jämähtää. Kaikkein pahinta on maata kotona kun päässä jyskyttää ajatus jostain mielekkäämmästä.

Pyysin äsken erästä mielenkiintoista ihmistä elokuvaseuraksi. Jos saan kieltävän vastauksen, ainakin yritin.

Syksy saa. Minä en.

2011-10-12T20:12:00.002+03:00

Minua rupesi jo naurattamaan. Vaikka ensin oli kauhean synkkää ja melodramaattista. Ensin oli ajatuksia siitä, että auto tulee kohti. Aina vasemmalta puolelta, kun ajan lujaa. Osaan kuvitella miltä tuntuu kun pää osuu asfalttiin. Leukaluu murskaantuu. Sitten ei ainakaan tarvitsisi miettiä hampaita. Ihan samalla tavalla kuin osaan kuvitella tarkasti, miltä tuntuu jos joku leikkaa saksilla nännin irti. Ja nyt ajattelen kuinka onnekas syksy on. Ja kuinka moni muu meistä ei ole.

Terävät kulmat

2011-10-06T20:43:00.002+03:00

Olen aina ollut huono hiomaan sanoja. Huono viimeistelemään ilmaisua. Sekä sanat että kirjaimet tulevat ulos sellaisessa järjestyksessä kuin mieleni ne sylkee ulos. Ilmoille, paperille, tietokoneen näytölle.

Toivon aina, että se on rakastettava asia minussa. Eikä toisin päin.

Kiristys

2011-10-05T18:24:00.003+03:00

Mietin hampaita. Taas. Mietin hampaita aina iltaisin.

"Älä pure, älä pure." Sen jälkeen kun olen pessyt kasvoni, rasvannut ihoni ja sen jälkeen harjannut hampaat. Yöpaita päällä makaan sängyssä peiton alla ja mietin hampaita.

Muiden ostokset

2011-09-13T20:50:00.002+03:00

On mielenkiintoista katsoa ruokakaupassa, mitä muut ovat ostaneet. Muiden ihmisten ostokset ovat aina erilaisia kuin omani. Ostan maitoa, leipää, juustoa ja tupakkaa. Joskus teetä, jugurttia, tomaattia ja kurkkua. Hienostorouvat (tai ihan vaan terveellisesti elävät ikäiseni naiset) latovat hienostokaupan kassahihnalle yksittäispakattuja salaatteja, leipätiskiltä ostetun tuoreen auringonkukkasiemenleivän, erikoisia juustoja, leikkeleitä, härän rintaa ja tuorepuristettuja mehuja.

Aina välillä minäkin käyn hienostokaupassa ja kuvittelen eläväni jonkun toisen elämää.

sama. eri. heikko. vahva.

2011-09-06T17:13:00.004+03:00

En enää tuijota autojen rekisterikilpiä siinä toivossa, että vastaan tulisi erityiskilpi. Enää ei ole voimassa sellaista vetoa, että voittaja tarjoaa häviäjälle illallisen. Vastaan saa tulla JAU, JEI, JEA. En edes huomaisi.

Muuten olen sama.
Huomaan maassa lintujen sulat; kiinnitän huomion niiden väreihin. Enimmäkseen näen mustia ja harmaita mutta aina välillä vastaan tulee valkoinen. Ilahdun, ja ajattelen että kaikki tulee menemään hyvin.

Nukun kolmen tunnin päiväunia. Syön miten sattuu. Laitan punaista huulipunaa. Vaihdan lakanat liian harvoin, enkä edelleenkään imuroi tarpeeksi. Haaveilen keittiöremontista, mutta en saa aloitettua. Vien ilmaisjakelulehdet paperinkeräykseen vasta sitten kun eteisessä ei enää mahdu kävelemään kompastumatta. Sunnuntaisin haaveilen poikaystävästä. Muuten olen melko turta.

Sinä kirjoitit minulle joskus: Jos en ole rakastunut, miltä se tuntuu sitten kun on?

No, tuntuiko miltään?

Keski-ikäiset miehet

2011-08-08T18:45:00.002+03:00

Jos pyöräilet minihameessa
ja vastaan tulee keski-ikäinen mies,
hänen katseensa kiinnittyy jalkoväliisi.

Vastaantulevat lapset katsovat silmiisi.
Naiset ehkä vilkaisevat.

Keski-ikäiset miehet tuijottavat.

Pahoittelen, laitoin hameen alle shortsit.

Minkälainen ääni lähtee ihmisestä joka hajoaa pirstaleiksi?

2011-08-01T20:00:00.002+03:00

Olin kyllä paikalla.
En vaan muista tilanteesta mitään.

Sen vuoksi kyselen.

Menehtyneille, menetetyille

2011-07-25T20:08:00.003+03:00

Kosketa vaan,
taputa minua päälaelle.
Satoi oikeasti vettä
ja kylmetti.

Sinä päivänä taivaalta satoi
lasia
tuhkaa
ihmisiä.

Ja minun ainoa huoleni oli se,
että en ehkä voikaan nukkua vieressäsi.

Elefanttinainen, 18 vuotta. 12.09.2001

Pidin tänään kotona yksin minuutin mittaisen hiljaisen hetken Norjan kuvottavan verilöylyn uhrien ja heidän omaistensa kunnioittamiseksi. Keskittyminen onnistui lähes täysin. Muutamia hapuilevia ajatuksia lukuunottamatta.

Ehkä Elefanttinaisessa on tapahtunut kasvua kymmenen vuoden aikana. Vaikka ajatukset perimmiltään näyttävätkin pyörivän samojen "ongelmien" ympärillä.

En koskaan hylkää sinua

2011-07-20T19:37:00.003+03:00

Eipä tainnut tulla seitsemän kitaran kotia.
Ellen sitten hanki niitä itse.
Taidan lopettaa kirjoittamisen tänne. (Ihan kuin olisin koskaan aktiivisesti kirjoittanutkaan.) Koska en halua vuodattaa taas yhtä epäonnistunutta ihmissuhdetta ja sen loppua muiden nähtäville.

Kevätväsy

2011-05-18T18:57:00.002+03:00

Päässä pyörii kaikenlaista ja samalla ei oikein mitään. Päivät kuluvat unisessa usvassa. Useimmiten hyväntuulisessa sellaisessa. Olen onnellisempi ja tasapainoisempi kuin koskaan, mutta samalla väsyneempi kuin pitkiin aikoihin. Odotan vain lomaa. Se on tuo perhanan työ, ihana kamala työ, joka syö voimat.

Ajattelin varata matkan jonnekkin heti loman alkajaisiksi. Kun vielä kolme viikkoa jaksaisi kärvistellä. Kunhan saisin sinut mukaan.

Kissan maja

2011-04-24T21:36:00.003+03:00

Kotini taloyhtiö koostuu kahdesta rakennuksesta: korkeasta ja matalammasta. Minun asuntoni on matalan rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Parvekkeelle paistaa iltapäivän aurinko. Kolmannesta kerroksesta ei näe kovin kauas, mutta havaintoja on helppo tehdä matalaltakin.

Vastapäisessä korkeassa talossa asuu mummo, joka kerää muiden roskat. Se viipottaa pihalla ja noukkii paperinpalaset, tyhjät oluttölkit ja tupakannatsat. Ihana mummo. Kunpa muutkin tekisivät samaa. Tai oikeastaan: kunpa ihmiset noukkisivat omat tupakannatsansa, oluttölkkinsä ja paperinpalasensa.

Alakerran naapurini on rakentanut kissalle majan. Asunnossa ei ole parveketta, mutta maja on tehty tuuletusikkunan ulkopuolelle. Siinä on puiset kehikot ja kanaverkko ympärillä. Kissan on varmasti mukava tarkkailla elämää, ja paistatella päivää ulkoilmassa - kanaverkon suojissa.

Ohutta nahkaa

2011-04-12T19:41:00.003+03:00

Ajelen suihkussa säärikarvoja. Vedenpaine vaihtelee seinän takana hurisevan pesukoneen takia. Sääreen on painunut raitainen jälki sukanvarresta. Naulakossa roikkuu sinun punainen pyyhkeesi. Tai minunhan se on, mutta sinä sitä käytit.

Veden lämpötilaa saa koko ajan olla säätämässä. Sekin pesukoneen takia, arvelen. Normaalisti vesi ei kuumene näin nopeasti yhtäkkiä.

Lyhyt tukka tuntuu omituiselta pestä. Se loppuu kesken. Puristan vanhasta tottumuksesta aivan liian paljon shampoota kämmenelle.

Sanat, jotka yleisimmin esiintyvät blogissani, taitavat olla äiti, entinen poikaystävä ja tukka. Asiaan voisi olla psykiatrilla huomautettavaa. Naurattaa, koska pohjimmiltani tunnen itseni onnellisemmaksi kuin koskaan. Tänään olen kuitenkin ollut alakuloinen. Eläydyn niin voimakkaasti sinun tunteisiisi. Ohuen nahan läpi tunkeutuu helposti toisten pahoinvointi. Samalla tavalla otan vastaan kaikki itseeni kohdistuvat anonyymit loukkaukset työelämässä.

Aion kasvattaa pitkän tukan takaisin. En halua, että se loppuu pestessä kesken.

Tukka on helppo kasvattaa takaisin. Olisiko kenelläkään vinkkejä, miten nahasta saa kasvatettua paksumman?

Alkuja ja loppuja

2011-04-03T20:56:00.003+03:00

Olen maailman paskin viherpeukalo.

Vietin viikonlopun vanhempieni luona - entisessä kodissani, koska järkeilin, että on helpompi odottaa sielunpuolikkaani palaamista kaukaisista maista turvallisessa ympäristössä. Turvallisessa seurassa. Odottaa kaiken alkamista oikeasti.

Äidin kanssa naureskeltiin, kuinka olemme molemmat melkoisia tunareita kasvien hoitamisessa.

Viisi vuotta sitten olin lähdössä vaihto-oppilaaksi Hollantiin, ja annoin kaikki henkihieverissä olevat kasvini entiselle poikaystävälleni hoitolapsiksi. Kun palasin takaisin Suomeen, kasvini kukoistivat. Jätin ne suosiolla parempiin hoiviin.

Ostin kuukausi sitten hienon pienen kasvinalun. Olen tainnut tappaa sen jo. Enkä tiedä olenko kastellut sitä liikaa vai liian vähän. Veltolta se ainakin näyttää.

Tule jo takaisin sinä sieltä kaukaa. En jaksaisi kirjoitella tällaista liirumlaarumia tänne tylsyyspäissäni.

Vieraan nimi kortissa

2011-03-30T21:33:00.003+03:00

Monta vuotta sitten kaivoimme äidin kanssa olohuoneen kaapistosta esille vanhoja kortteja. Äiti oli säästänyt saamiaan kortteja vuosien ja vuosikymmenten takaa. Osaa korttien lähettäjistä en tuntenut, olivat äidin nuoruudenajan tuttuja. Toiset kortit olivat täynnä tuttuja allekirjoituksia. Sukulaisia enimmäkseen.

Eräässä kortissa oli äidin serkun ja tämän perheen tervehdys Ruotsista. Kortissa oli kuitenkin yksi outo nimi. Kysyin äidiltä, kuka tämä oli. Se oli jonkun entinen tyttöystävä. Typerää, mutta ajattelin vain kuinka noloa on, että tuosta ex-tyttöystävästä on muisto sukulaisille lähetetyssä kortissa. "Hei, tässä on tämä nainen, ajattelin että tämä ehkä toimisi, mutta ei toiminut."

Viime syksynä lähetin kummipojalleni kortin Rodokselta. Mietin, kehtaanko kirjoittaa siihen myös silloisen poikaystäväni nimen. Kirjoitin sen, koska kummipoikani oli hänet nähnyt. Olimme kerran käyneet yhdessä kyläilemässä.

Miettiiköhän kummipoikani isona että kukas helvetin tyyppi tämä tässä kortissa on?

Taivaalla

2011-03-27T21:36:00.002+03:00

Lentokoneessa pelotti taas niin perkeleesti, että piti naukkailla punkkua. Molempiin suuntiin mentäessä. Taitoin kuitin puoleksi, ja kuvittelin sen vuorotellen linnuksi ja sydämeksi.

Seitsemän kitaraa

2011-03-20T18:09:00.003+02:00

Haaveilen seitsemän kitaran kodista. Ainoastaan yksi niistä on minun. Se on vanha, ja äiti soitti sillä aikoinaan lastentarhanopettajakoulussa. Sinun soittimiesi historiaa en vielä tiedä, mutta minulla on loppuelämä aikaa oppia. Osa kitaroista on treenikämpällä - onneksi. Että ei hukuta niihin.

Kevyt pää, raskas sydän.

2011-03-13T15:45:00.005+02:00

Koska en ole ihan lähitulevaisuudessa menossa naimisiin, leikkasin tukan lyhyeksi. Kätevästi askartelusaksilla, ystävän avittamana. Tuntuu hieman kevyemmältä taas. Tuntuu, että ainakin jokin muuttui.

En kestänyt paikoillaan olemista. Olen ollut tässä viimeiset kolme ja puoli kuukautta, kun muut ovat menneet eteenpäin.

Entinen poikaystäväni muutti yhteen uuden tyttöystävänsä kanssa. Tytön, jonka se tapasi pari viikkoa eromme jälkeen. Kaikki kävi nopeasti ja kivuttomasti. Tuli vähän surkea (ja katkerakin) olo. En ole koskaan asunut yhdessä miehen kanssa. Kukaan ei ole halunnut jakaa kotia kanssani. Ympärilläni ihmiset muuttavat yhteen muutamien kuukausien yhdessäolon jälkeen. Kai minussa on sitten jotain vikaa.

Voi sunnuntait, millaisen olon minulle aina teette.

Varaharjoja

2011-03-09T17:03:00.002+02:00

Siitä on kaksi ja puoli vuotta, kun intoilin hammasharjojen tuplaantumisesta. Siitä kun sain kylään uuden harjan. Nyt hammasharjatelineessä on kolme harjaa.

Kaikki minulle. Yksi vanha, yksi uusi ja yksi kiskoille.

Sinä luulit, että yökisko on sellainen suuri vekotin, joka pitää köyttää hampaisiin. Minä nauroin, ja kerroin että se on sellainen hauska läpinäkyvä. Ja sitten näytin sen sinulle.

Uusi hammasharja olikin kova, vaikka siinä paketissa luki soft. Mietin harjaisinko sillä mieluummin yökiskoa, ja ostaisin hampailleni extra softin. Sitten voisin heittää ne molemmat vanhat roskiin. Sitäpaitsi minua arveluttaa, että hammasharjani olivat näkösällä tupaantulijaisten aikaan. Jos joku on vaikka vahingossa pudottanut harjan pönttöön, ja nostanut sen takaisin telineeseen.

On niitä ihmisillä kummempiakin perversioita.

Ensimmäinen nainen

2011-03-08T18:23:00.002+02:00

Oman elämänsä Martina Aitolehti. Hyi saatana.

Pitäisi imuroida. Tupaantulijaisvieraiden jalkojen pohjassa tuli paljon roskia. Tahmeita pöydänpintoja ja ruusukimppu. En vuollut ruusujen varsiin lisää imupintaa. Kukinnot roikkuvat velttoina vasten vaaleansinistä lasia. Katkaisin yhdestä varren ja laitoin lyhyen ruusun shottilasiin.

Pitäisi imuroida. Niin. Mutta olen aina ollut huono aloittamaan vastenmielisiä asioita. Imurointia, lakanoiden vaihtoa, pölyjen pyyhkimistä. En tajua, miten jotkut ihmiset nauttivat niin paljon siivoamisesta. Kyllä minäkin nautin puhtaasta kodista. En vain siitä tekemisen aloittamisesta.

Siinä syy, miksi en myöskään kuntoile. Olen saamaton. Tarvitsisin jonkun potkimaan persauksille oikein topakasti.

Tarvitsisin sinut tänne. Makaamaan sohvalle ja tutkailemaan katon kennomaista kuviota. Imuroimaan vuoroviikoin. Vaihtamaan lakanat yhdessä. Jos olisit tässä, ei minun tarvitsisi kuntoilla.

Äiti sanoi, älä rupea toiseksi naiseksi.

En minä rupea. Minä olen ensimmäinen. Sinä vain vietät yösi sen toisen vieressä.

Me ollaan niin samanlaiset

2010-12-21T23:05:00.003+02:00

Meillä on nimipäiväkin samassa kuussa.

Paitsi sinä olet jouluihminen. Minä en.

Joku on raahannut rappukäytävässä joulukuusta. Neulasia siellä täällä. Myös ystäväpariskunnan rapussa on samanlaisia todisteita. Liikenteessä sinivolvoinen mies kuljettaa kuusta takakontissa. Kantakapakissa yksinäinen vanha mies istuu edessään kaljatuoppi ja hyasintti.

Kun tartut käteeni, täriset. Lävitseni kulkee kihelmöivä tunne.

Tämä joulu voisi olla erilainen.

A guarantee in melody, a promise in the sky.

2010-12-16T22:13:00.003+02:00

Liemessä. Sakeassa sopassa.

Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä. Tai mistä kukaan tietää miten minkäkin pitää mennä. Mikä on oleva ja tuleva. Kun ihminen tapaa mielenkiintoisen ihmisen, ensin jutellaan. Tunteja, päiviä. Sitten pussataan. Siinä se sitten onkin. Sitä tietää, että näin tämän pitää mennä. Joskus myöhemmin tulevaisuudessa muutetaan yhteen. Koska tietää, että sen pitää olla juuri niin. Koska se tuntuu niin oikealta ettei mikään ole aiemmin tuntunut.

Mutta kun se ei mene niin. Aikuisilla ihmisillä on painolastia.

Minulla on liitutaulu. Siihen on piirretty hippi, kettu ja hipin ystävä, joka soittaa kitaraa. Juon teetä, katson taulua ja kuvittelen että piirrokseen olisi sisällytetty lupaus.

Aina saa haaveilla.

Aurinkomyrsky tulossa

2010-12-14T21:37:00.003+02:00

Niistä neljästä elementistä se vetää eniten puoleensa. Hehkuu. Järjellä ajateltuna ei ehkä kannattaisi sekaantua. Kenenkään äiti ei varmaan koskaan käskenyt lopettamaan maalla tai ilmalla leikkimistä.

Aurinkomyrskyn ennustettiin iskevän Maahan eilen, kertoi Britannian merenkulkumuseo. Tiedemiehet olivat tehneet ennusteensa yleisöltä Solar Stormwatch -sivustolla saatujen havaintojen perusteella.

Aurinkomyrskyjen pelätään sekoittavan satelliitit ja katkovan sähköt.

Olin sanomassa, että odotan myrskyä. Mutta olen päättänyt lopettaa odottamisen.
Kukaan ei ole koskaan saanut minua nauramaan näin vapautuneesti.

mestariodottaja

2010-11-22T20:35:00.002+02:00

Koko ikäni olen odottanut seikkailua. Huomasin sen kun luin läpi vanhaa blogiani. Olen mestari siinä. Odottamaan seikkailua. Kun joku tulisi vain kotoa hakemaan.

Haaveilen, että lähtisin johonkin kauas. Jättäisin kaiken. Olisin oman elämäni vapaaherratar. Tutustuisin joka päivä uusiin ihmisiin, jotka jättäisivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Sen sijaan ostin oman asunnon. Täältä missä olen asunut jo kuusi vuotta.

Kuten sanoin, olen mestari odottamaan seikkailua.

Arkistoista vol.1

2010-11-18T21:25:00.002+02:00

Luin eilen läpi vanhan blogini MySpacen ajoilta. Eläväinen tyttö olin silloin. Joku voisi sanoa, että liiankin. Tuli ihana mieli kun huomasi, että jotkut ajatukset ovat pysyneet.
Tässä teksti 15. päivä huhtikuulta vuonna 2007.

TYTTÖYSTÄVÄ

Minulla on maailman paras tyttöystävä.
Sen alaripset ovat kaikkein pisimmät.

Se on kärkäs olematta julma,
osaa torjua ei-toivotut olematta tyly.
Sen neuvot ovat kullanarvoisia, vaikka osaa niistä en ole uskonutkaan.
"Menkää, ja tehkää kauniita lapsia."

Se tanssii minulle ihmisjoukon keskellä.
Ihmiset eivät saa sen tytön tanssista silmiään irti. En saa minäkään.

Kun vihollisen luolan ikkunassa palaa minua harmittava valo, se sanoo: "Unohda se, ruma mies."

Se tyttö ei tuomitse. Ehkä pikkurillinkynnen verran. Mutta ne tuomiot osuvat aina oikeaan.

Sillä on omasta mielestään iso pää ja liikaa materiaalia naamassa. Hymy. Rokkiskene valloitetaan noilla ominaisuuksilla. Pojat nostavat jalustalle.
Ja se ottaa parhaat kuvat. Rumastakin tulee nätti.

Minun tyttöystäväni tunnistaa petolliset naiset kaukaa.

*Pikkupää halaa isopäätä. ja hyllyvät pandat tanssivat pillifarkuissaan.*

The owls are not what they seem

2010-11-17T21:31:00.002+02:00

Keräilen erikoiseuroja. Olen siis virallisesti mummo. Mutta mummo oli kuuma bööna, kuten taisin aiemmin jo mainita. Iloitsen spontaanisti kun saan vaihtorahana erikoiseuron. Yleensä ne ovat vielä uudenkarheita. Kiiltäviä.

Muutama kuukausi sitten, eroni aikoihin, sain vaihtorahana euron kolikon, jonka kyljessä on pöllö! Se taitaa olla Kreikan euro mutta etelänmatkaltamme se ei tarttunut mukaan. Ilahduin kovasti rahasta, jonka kuvapuolella on pöllö. Se ei ollut uudenkarhea. Oli luultavasti nähnyt jo maailmaa ja pyörinyt spurgujen kusisissa ja rapaisissa käsissä.

Pöllöistä tuli vastikään minun uusia suosikkeja. Pöllöt on mystisiä elukoita. Ostin pöllöhaalarin etelänmatkalta. Sekin on mystinen.

Pienenä pelkäsin pöllöjä. Väitin äidille, että pöllö lentää makuuhuoneeseeni sälekaihtimen raosta. Äiti kertoi minulle, että oli pienenä pelännyt laittaa silmiä kiinni, koska ajatteli, että joku tökkää haarukalla silmään.

Lapset on kummallisia. Ei yhtään mystisiä. Pelkäävät outoja asioita. No, pelkäsin minäkin vaikka mitä vielä puoli vuotta sitten. Yhtäkkiä se pelokkuus vain hävisi jonnekin. Ehkä pelko lensi sälekaihtimen raosta ulos.

Siinä samalla minä rakastuin pöllöihin.

Salmon Temptation

2010-11-08T19:22:00.002+02:00

Lohikiusaus, salmon temptation. Rovaniemen rautatieaseman asemaravintolassa on vedetty mutkat suoriksi. Ihan niin kuin lukioaikana me tytöt ristimme maksalaatikon paremmin teinien suuhun sopivaksi: liverbox.

Ala-asteella ruokalistat kiersivät kuuden viikon syklissä. Yhtenä maanantaina joka kuudes viikko ruokana oli Arjan laatikkoa. Minusta se kuulosti härskiltä.

Mutta joka tapauksessa; lähdin Rovaniemelle aivan liian heppoisin hepenein. Minihameessa ja sukkahousuissa. Lumi tuli varhain lauantaiaamuna. Ilma tuntuu aina kylmemmältä kun on lunta.

En tehnyt pakkauslistaa. Se kostautui. En ollut varautunut talveen. Otin sen silti vastaan riemulla.

Oikea pakkausurakka on vasta edessä. Ostin asunnon.

Siihen ei onneksi tarvita listoja. Kaikki otetaan mukaan.

Play me that way

2010-10-23T03:41:00.002+03:00

Minä en menetä mitään.

Riski. Uskallus. Mummo oli kuuma bööna.

Hienoa, että jotkut naiset jaksavat vielä vuonna 2010 ajella kulmakarvansa ja piirtää ne uusiksi meikkikynällä. Ihailtavaa amishenkeä.

Bang bangs

2010-10-14T21:27:00.004+03:00

Raatin stadionille on linnuntietä pitkin yli puolitoista kilometriä. Silti stadionin kirkkaat valot heijastuvat taloni pimeään pyöränurkkaan.

Pimein vuodenaika on käsillä. Ei vielä lunta, vaikka jotain rännäntapaista on yrittänytkin taivaalta puskea. Tupakkapaikalla ei näe mitään.

Mietin Sonkajärven ampujaa, jota poliisi piiritti Raahessa. Miten on mahdollista että joku voi liueta tavoittamattomiin yhtäkkiä? Leikkasin eilen hiukseni, niin kuin uhosin. Ainoastaan otsatukan - tosin. Luonnollinen ajatuskulku näistä kahdesta on "Bang bang (my baby shot me down)" -kappaleeseen. Josta tulee mieleen Kill Bill vol. 1 ja vol. 2 -elokuvat. Pitäisiköhän katsoa ne uudestaan?

Minulla on uskomattoman tylsää. Huomenna olisi vapaata. Pitäisiköhän laittaa facebookiin status "Kukaan missään tänään? Alkaisiko joku? Tehdäänkö jotain repaisevaa?"

En kuitenkaan laita, koska siihen ei vastaisi se oikea ihminen. Se ainoa ihminen jonka seura kiinnostaisi nyt.

Tekisi mieli vetää itseä turpaan vol. 2.

I'm not a robot

2010-09-19T17:16:00.002+03:00

Kello on kohta puoli kuusi ja päivän saavutukset ovat: puoli lasillista omenamehua ja yksi tupakka. Oksettaa ja pyörryttää mutta energia ei riitä edes leivän voiteluun. Haaveilen suihkusta mutta se on liian kaukana.

Tällaista tästä sitten tuli taas. Päämäärätöntä haahuilua, överikännejä, keskellä yötä rustattuja avautumisia blogiin.

Voi vittu.

Jos olisi edes se kylpyamme, jossa voisi maata tunteja. Suihkun lattia on vähän epämukava käpertymiseen.

Liikennevaloissa.

2010-09-19T05:43:00.003+03:00

Käännän kylkeä oikealta vasemmalle. Nukun aina sillä puolella sänkyä, joka on lähempänä ovea. Edessäni on oranssi hiuspehko. Hämmennyn ensin, mutta muistan sitten että vieressäni nukkuu tyttöystävä eikä poikaystävä.

Ex-poikaystävä.

On todella hämmentävää olla taas sinkku.

En ole koskaan omasta mielestäni osannut flirttailla. Jos minua ei oikeasti kiinnosta, miksi turhaan vaivautua?

Minusta on aiemmin ollut turhaa lirkutella tai kuluttaa hymykuoppiani sellaisiin, jotka eivät niitä ansaitse. Nyt olen ehkä oppinut tuosta taakasta yli.

Pieni hymy, lantion liike oikeaan suuntaan. Hyväksyvä katse. Miesten metsästys on oikeasti helppoa.

Helpot miehet eivät vaan ole niitä, jotka kiinnostavat. Olin aina ennen sitä mieltä, että lähdin baarista kotiin sen mielenkiintoisimman ja parhaimman näköisen miehen (poikaystäväni) kanssa. Se oli hyvä tunne.

Suhteellisuudentaju

2010-09-14T19:45:00.002+03:00

"Pitäisköhän tehdä vauva."

Näin totesin kahdelle ystävälleni eräänä kaljanhuuruisena iltana numerobaarin keskikerroksen pöydässä. Pisteellä, ilman kysymysmerkkiä. Ystäväni purskahtivat nauruun.

Olen omasta mielestäni kasvanut tänä kesänä aikuiseksi. Olen haaveillut isommasta kämpästä ja omistusasunnosta. Olen ostanut mustat nahkahansikkaat kulahtaneiden harmaiden eläinaktivistilapasten tilalle. Olen kuolannut unelmieni sohvan perään. Olen mennyt korkokengät jalassa töihin.

Ja nyt kliseet tiskiin: en ole siltikään sellaisessa pisteessä, jossa kuvittelin aikuisena olevani. Enkä tiedä haluaisinko edes olla. En edes oikein tiedä miten päin pitäisi olla.

Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun tapasin poikaystäväni. Emme asu yhdessä. Miksi? Ihmettelevät monet. Suunnittelimme kyllä jo kovasti yhteenmuuttoa. Kävimme asuntoesittelyissä, ja rakentelin jo päässäni yhteistä sisustusta.

Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkä en sittenkään halua muuttaa yhteen. Ehkä en edes halua olla tässä tilanteessa, jossa olen nyt. Tai tässä suhteessa. Joku mättää. Asioista on puhuttu, mutta olen huono tekemään päätöksiä oikein mihinkään suuntaan.

Kun nykytilanne ei miellytä, on luotava uusia tilanteita. Kuten vauva tai omistusasunto.

Juuri näin. Hyvä hyvä. Mitä jos vain tekisin jotain tukalleni, niin kuin joka syksy uhoan.

Flunssahoureita

2010-09-02T19:55:00.002+03:00

Kun makaa muutaman päivän sängynpohjalla, tulee mieleen kaikenlaista. Kuten:

- Kuminauha on jännä mekanismi. Miten se voi venyä?
- Stretch-farkut niin ikään. Kuka ne on keksinyt?
- Therapist ja rapist on käytännössä sama sana.
- Jos UV-säteily on 9, kuinka tujua aurinkorasvaa kannattaa käyttää ettei pala, mutta saa kuitenkin rusketuksen pintaan?
- Kuinka monta minuuttia se olikaan, että jos aurinko sammuisi me maapallolla huomaisimme sen sammuneen?
- Planeettojen ja tähtien miettiminen on hullua hommaa. Rupeaa pelottamaan ihan helvetisti esim. tämä

Kiitokset joonakselle tuosta planeettavistotuksesta. Oon tainnut sinun blogissa nähdä jonkun tuollaisen videon joskus...?

Egyptissä palvotulle jumalalle

2010-08-23T20:52:00.003+03:00

Ystävä lähti. Ei jättänyt kokonaan mutta muutti. Muutti sinne missä kaksi kesää sitten katsoin pohjoiseen lähteviä junia parvekkeelta. Junat kulkivat hiljaa klonksuttaen tupakansavun lävitse.

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Kun ollaan jo aikuisia, ja pitäisi asettua. Että toiset lähtevät. Muuttavat. Kehtaavatkin. Jättävät itkemään.

Toppahousutyttö kahistelee lumisella talvitiellä hiljaisemmin.

Tahdon asia

2010-08-16T20:11:00.002+03:00

Sairas sinä. Minä sairastuin myös.
Kannattelimme kauan epätasapainoa molemmin käsin. Puin kukkamekon ja valkoiset helmet. Valokynä peitti mustat silmänaluset ja aurinkopuuteriyliannostus antoi kasvoille pirteän hehkun.

Helpottaakseni. Ryhdistäytyäkseni. Uskotellakseni.

Nyt tohdin jo pukeutua taas kokomustaan. Hengitystä ei tarvitse enää pidättää.

I make my bed I lie in it

2010-07-25T03:42:00.004+03:00

Silmä silmästä. Hammas hampaasta.

Tämä ei varmasti ole valveutuneen tai fiksun ihmisen motto. Se on silti minun mottoni. Uskon siihen että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Pahat asiat kostautuvat aina tavalla tai toisella. Tai ainakin olisi syytä.

Minulla on esimerkki. Eräänä iltana ehkä nelisen vuotta sitten olin lempibaarini jonossa. Edessä oleva mies pudotti viidenkymmenen euron setelin. Pistin setelin jalkani alle ja nostin sen. Tuttavani - jonka kanssa olin menossa kyseiseen baariin - sanoi miehen olevan idiootti.

"Pidä rahat. Ryypätään ne."

Niin me teimme. Oli mahtava ilta. Varastetulla setelillä maksetut juomat maistuivat kielletyltä.

Seuraavana päivänä tietokoneeni keskusyksikkö lasahti. Ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Korjaus maksoi seitsemänkymmentä euroa. Maksoin rikkeestäni korkojen kanssa.

Nykyään yritän aina toimia kunniallisesti. Olla hyvä ihminen. Baaritiskillä kerron, jos joku oli ennen minua tilaamassa juomaansa - vaikka minua yritettäisiin palvella ennen häntä. Samoin teen jokaisessa tilanteessa, joka vaatii odottelua tai jonotusta. Muun muassa.

Kiitosta en ole vielä kertaakaan saanut.

En edes siitä, että vein erään naisen laukun baarin vessasta tiskille turvaan. Humalainen "seireeni" loi minuun ainoastaan vittumaisen katseen kun baarimikko kertoi minun tuoneen laukun hänelle.

Vastaavia tilanteita on niin paljon, että en pysty laskemaan niitä sormilla enkä edes varpaillani. Kohta alkaa loppua usko ihmisyyteen. Kai sitä kyynistyy. Ehkä alan itsekin kohta töniä ihmisiä kyynärpäillä, ja käyttäytyä kuin ketään muita ei olisi olemassa. Minäminäminä.

Mietin vaan, ovatko nuo kusipäät olleet tuollaisia jo syntyessään vai kokeneet saman turhautumisen kuin minä, ja muuttuneet tuollaisiksi? Vaikka yrittää olla hyvä, kukaan ei koskaan vastaa siihen.

Miss Pessimismi

2010-07-02T21:06:00.002+03:00

Eilen piti taas ruveta sytyttelemään valoja. Kello oli vasta yksitoista illalla. Järkytyin. Yötön yö meni huomaamatta ohitseni, enkä edes ehtinyt riemuita siitä. Kaksi viikkoa myöhemmin jo hämärtää sen verran, että laitoin keittiöön valon.

Nukuin pari viikkoa sälekaihtimet auki. Kun oli niin valoisaa, että tiesin mitä ulkona liikkuu. En pelännyt ikkunan takana väijyvää mörköä tai murhamiestä. Blairin noitaa tai Ringin mustatukkaista tyttöä.

Mutta siitä riemuitsemisesta vielä; palasin eilen töihin. Kahden kuukauden tekemättömyyden jälkeen ja tuntuu, että syksy kolkuttelee ovella vaikka heinäkuu vasta alkoi.

Jumalauta tätä pessimismiä ja takaraivossa kolkuttelevaa melankoliaa.
Tekisi mieli vetää itseä turpaan.

Helposti provosoituvaa sorttia

2010-05-25T23:30:00.001+03:00

Sitä minä olen. Ja vaikka päästelenkin suustani kaikenlaista, uskon vakaasti siihen, että internetiin ei kannata kirjoitella mitään, mitä voisi myöhemmin katua.

Siksi säästän tämän kirjoituksen myöhemmäksi.

2h,k,kph,s+p

2010-05-05T14:18:00.002+03:00

Lapsuuden kotileikeissä minä olin aina se aikuisuuden kynnyksellä oleva isosisko. En koskaan äiti, en pikkusisko. Haaveilin omasta kaupunkikämpästä, hienoista kengistä ja vaatteista. En ruoanlaitosta enkä lastenhoidosta.

Oviaukosta on näkymä keittiöön. Oikealle avautuu käytävä, joka vie makuuhuoneeseen. Olohuoneeseen mahtuu suuri sohva, pöytä sekä taulutelevisio jonka tuumakoko huimaa päätä. Lasitettu parveke on koko asunnon levyinen. Sauna puuttuu, mutta muuten kaksio on viehättävä ja tilava. Keittiössä on astianpesukone ja kylpyhuoneessa pesukone sekä kuivausrumpu.

Viimeviikkoinen visiitti tuttavapariskunnan uuteen kotiin sai minutkin haluamaan jotain muuta kuin sitä missä olen nyt. En edelleenkään haaveile lastenhoidosta - siihen ei kaksiossa sentään ole tilaa.

Täytin viime viikolla 27. Kai se tekee minusta jo jonkinasteisen aikuisen. Elämään pitäisi varmaan kuulua jo jotain muutakin kuin niitä hienoja vaatteita ja kenkiä. Olen pikkuhiljaa valmis leikkimään kotia ihan oikeasti. Tiellä on kuitenkin muutamia esteitä, jotka pitää raivata alta pois.

Asioita, joiden pitäisi olla toisin.

Öiset kuvat

2010-04-19T22:29:00.002+03:00

Minut palkattiin viime yönä dubbaamaan uutta Sinkkuelämää-elokuvaa. Puhuin päälle Carrie Bradshaw'n repliikit. Työ tuli tosi lyhyellä varoitusajalla ja jouduin soittamaan radioon, että en nyt tule viikkoon töihin. Äänitykset tehtiin OAMK:n tiloissa. Jänniä nuo unet.

wroom, plöts.

2010-04-15T04:04:00.003+03:00

Kahtena päivänä peräkkäin, samassa kohdassa katua, asfaltin pinnassa makasi kuollut eläin. Ne saattoivat myös olla mielikuvitukseni tuotetta. Ensimmäisenä päivänä kuollut sammakko. Sen silmät olivat pullistuneet pahan näköisesti. Toisena päivänä siili-vauva. Piikit vasten harmaata tietä.

En ole ihan varma, liikkuvatko sammakot ja siilit jo huhtikuun puolivälissä. Kävin viimeksi optikolla noin seitsemän kuukautta sitten.

Vapaaherrattarena

2010-04-07T20:08:00.003+03:00

Aamupalaksi ruispuuroa ja mustikoita. Appelsiinimehua pitkillä kulauksilla. Se on minulle ihan uutta. Suihkun jälkeen tukka saa kuivua vapaasti. Ei ole kiire pukea päälleen.

Odotan terveysaseman aulassa, hellun pitäisi antaa verinäyte. Laboratorion tädit ovat myöhässä aikataulusta, ehkä ruokatauolla tai sitten jossain on tilanne päällä. Viereisen penkin mummo on juttutuulella; kyselee olemmeko opiskelijoita. Tuntuu kummalliselta sanoa: olen ensimmäistä päivää työttömänä. Ei ole kiire mihinkään - ainoastaan syömään.

Paljonko kello on? Kysyn huomaamattani. Aivan kuin sillä olisi jotain väliä.

Huomenaamuna taidan tanssia vähän, ennen kuin menen suihkuun. Annan tukkani kuivua vapaasti.

Hyvästit talvelle

2010-04-04T05:25:00.003+03:00

Lumi voi odottaa, unohdin lapaseni. Pyyhin nenäni, pistän uudet saappaat jalkaan. Tunnen sydämessäni lämmön kun ajattelen talvea. Pujotan käteni isäni hansikkaaseen.

Juoksen sinne, missä hanget syvenevät. Prinsessa Ruusunen kamppaa minut kulmiaan kurtistaen. Kuulen äänen: "Sinun täytyy oppia puolustamaan itseäsi, koska en tule olemaan täällä aina."

Hän kysyy: Koska aiot oppia päättäväiseksi? Milloin rakastat itseäsi yhtä paljon kuin minä rakastan sinua? Asiat tulevat muuttumaan liian nopeasti. Valkeat hevoset ovat jo nukkumassa. Haluan sinut aina lähelleni. Sanot, asiat tulevat muuttumaan.

Pojat huomataan kevään tullen. Kukat kilpailevat valosta. Vuodet vierivät ja yhä minä odotan; lakastun tähän missä lumiukko seisoi.

Kerro kerro kuvastin missä on kristallipalatsi. Näen vain itseni luistelemassa oman totuuteni ympäri, mutta isä tiedän että jää pettää pian.

Hiukset harmaantuvat ja tuli palaa. Niin monta unelmaa hyllyllä. Sinä sanoit aina että minä halusin että olisit ylpeä minusta. Niin minä olisin halunnut.

Hän kysyy: Koska aiot oppia päättäväiseksi? Milloin rakastat itseäsi yhtä paljon kuin minä rakastan sinua? Asiat tulevat muuttumaan liian nopeasti. Valkeat hevoset ovat jo menneet. Haluan sinut aina lähelleni.

Sanot, asiat tulevat muuttumaan kultaseni.

Tori Amos - Winter (vapaasti suomentaen)

Kevättyttö

2010-03-30T21:05:00.005+03:00

Päivällä aurinko sulattaa kymmenen sentin paksuisen lumikerroksen sohjoksi, johon pyöränrengas humpsahtaa kurvissa. Rekka-auto loiskauttaa rapavedet jalankulkijan päälle suojatien kohdalla. Jalankulkija näyttää kansainvälistä sormimerkkiä ja pyyhkii enimmät kurat yltään.

Yöllä rapa ja loska jäätyvät hengenvaarallisiksi uriksi tien pintaan. Hiekoitusauto on harvinainen vieras. Pyöräilijä joutuu taluttamaan menopeliään.

Tätä on odotettu. Joudun silti hampaitani kiristellen toisteleman ääneen mantraa: "Minä rakastan kevättä."

Oh'jaaja

2010-03-24T20:02:00.004+02:00

Olen harrastanut teatteria kymmenvuotiaasta asti. Se tekee yhteensä kohta 18 vuotta. Ja se on aika kauan. Aloitin harrastukseni virallisesti Tornion kansalaisopiston lasten teatteriryhmässä. Esitin ullakkotonttua näytelmässä nimeltä "Olipa kerran... olipa kerran".

Sitä ennen olin tosin esittänyt toisella luokalla joulujuhlassa kissaa näytelmässä "Hiiri kissalle räätälinä".

Kun kansalaisopiston teatteriryhmässä 14-vuotiaina selviydyimme kunnialla William Shakespearen Macbethistä, ohjaajamme ylensi meidät nuorisoteatteriksi. Silloin oli rinta rottingilla.

Täysi-iän kynnyksellä me seitsemän nuorta naista Nuorisoteatteri Hurmiosta käsikirjoitimme itse - tosin ohjaajamme avustuksella - näytelmän nimeltä "ÄS". Tarina koottiin Federico Garcia Lorcan runojen pohjalta ja se sisälsi hyvin vähän puhetta. Esiinnyimme Euroopan naisteatterifestivaalilla Torniossa vuonna 2001. Saimme kunniamaininnan.

"You grazy girls!" Huudahti eräs islantilainen näyttelijätär ihastuksesta nähtyään esityksemme.

"Puolen tunnin mittainen esitys on tulkinnaltaan tinkimätön ja tuo Lorcan maailman katsojan silmien eteen...
Esitys kantaa alusta loppuun eikä muutamasta seesteisemmästä pysähdyksestä huolimatta jää roikkumaan. Intensiivinen ja hallittu kokonaisuus...
Teatteriryhmä Hurmio on onnistunut ainutlaatuisella tavalla. Harrastajien taso ylitti kokonaisuudessaan hyvin ammattilaistason. Ässälle soisi kulttuurivientiä vielä moniin paikkoihin. Torniolaiset saavat syystä olla ylpeitä ja tyytyväisiä Hurmion esityksestä naisteatterifestivaalitarjonnassa."

(Katkelmia EJ Postin arviosta, Pohjolan Sanomat 9.6.2001)

En ollut koskaan aiemmin ollut mistään niin ylpeä kuin tuosta hienosta näytelmästä. Enkä varmaan ole ollut mistään muusta niin ylpeä vielä tähänkään päivään asti.

Muutettuani Ouluun, muuttui teatterielämä ja sen kokeminen. Liityin Oulun ylioppilasteatteriin syksyllä 2003 ja teatterin tekeminen muuttui ammattimaisemmaksi. Kerran/pari viikossa harjoituksissa käyminen vaihtui neljiin treeneihin viikossa. Tosin projektit kestivätkin vain muutamia kuukausia.

Oikeastaan valehtelin tuossa tekstin alussa. En ole harrastanut teatteria yhtäjaksoisesti kahdeksaatoista vuotta. Sain tarpeekseni Oulun ylioppilasteatterista jo seuraavana vuonna. Ihmiset vaikuttivat mielestäni kylmiltä, enkä oikein saanut keneenkään yhteyttä. Produktioihin pääsi mukaan ainoastaan jos tunsi ohjaajan. Näytelmien roolitukset jaettiin pöydän alta. Kolmeen vuoteen en sylkäissytkään Nuoriso- ja kulttuurikeskuksen suuntaan.

Kuitenkin kaipasin teatteria valtavasti.

Päätin antaa ylioppilasteatterille toisen mahdollisuuden ja ironista kyllä: pääsin mukaan kahteen produktioon, joiden ohjaajat tunsin entuudestaan.

"Haapajärvi" oli oikeastaan käännekohta Oulussa olemiselleni. Tutustuin ihmiseen, josta tuli yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä ihmisistä minulle. Tasan vuosi sitten esitin Neiti Julien nimiroolin. Kokemus vetää vertoja "ÄS":lle.

Kiitos Marika.

Tänä keväänä turhauduin taas. Halusin palavasti lavalle, mutta niin halusivat ne kaikki muutkin neljäkymmentä "Liisa ihmemaassa" -castingtilaisuudessa. Lienee tarpeetonta sanoa että roolit menivät suurilta osin ohjaajan kavereille.

Niinpä päätin, että rupean ohjaamaan. Tosin kaikki on vasta suunnitteluasteella, ja minua pelottaa kamalasti. Osaanko minä muka ohjata?

En tiedä tuleeko koko jutusta mitään, mutta yhdestä asiasta olen varma.
Jos halukkaita näyttelijöitä riittää, aion pitää perusteellisen castingin.

Liskodisko ja kisko

2010-03-18T19:27:00.000+02:00

Tiedän itseni lisäksi kaksi nuorta aikuista, jotka ovat saaneet purentakiskon.
Aikuisiällä.
Stressin takia.

Kasvoni vääntyvät kuulemma yöllä luonnottomaan asentoon, kun puren hampaitani niin tiukasti yhteen.

On meitä varmaan aika monta muutakin.

Pitäisikö tästä huolestua?

Siipien räpytystahti 0 krt/h

2010-03-15T20:07:00.004+02:00

Huomaan katsovani ihmisiä sillä silmällä. Siis että jos koneemme putoaisi autiolle saarelle. Aika vanhoja kaikki.

Eikä ketään Sawyerin näköistä.

Nainen vieressäni kutoo kaulahuivia. Saako puikot muka viedä koneeseen?

-

Yhden penkin päässä minusta istuu vanha mies. Ei pelkästään istu, vaan nukkuu. Pää pilkkii eteen ja kellahtaa vasemmalle pientä koneen ikkunaa vasten. Kuorsaa kovalla äänellä.

Minä tilaan punaviinin.

Mies havahtuu äänekkääseen korinaansa. Sanoo: "Ei ole mitään syytä pelätä. Lisää punaviiniä." Juon pienen pullon kymmeneen minuuttiin.

-

Bussissa minua vastapäätä istuu suunnilleen ikäiseni tyttö. Tytön hiukset on laitettu viimeisen päälle.

Ihoni kiiltää rasvasta. Tukka on painunut pipon alla. Sivusilmällä huomaan, että tyttö katsoo minua. Kääntää katseen kun käännän pääni.

Me maalaiset katsomme ihan avoimesti.

You could hope for some substance as long as you like

2010-03-06T04:01:00.002+02:00

Elämä on musiikkivideo,
kunhan korvanapeissa soi
oikea biisi.

Puoli neljältä aamulla.

Huoleton ja vakaa

2010-01-07T20:41:00.002+02:00

Minun olisi pitänyt opiskella joku oikea ammatti. Sellainen ammatti, jonka työmarkkinat eivät ole olemattomat. Ammatti, josta voisin jättäytyä vähäksi aikaa syrjään (jos niin haluaisin), ja palata sitten töihin taas.

Laskeskelin muutama päivä sitten, että olen nyt tehnyt lähes tauotta töitä valmistumisestani lähtien. Valmistuin kaksi vuotta sitten. Pidin siinä välissä tosin kaksi viikkoa ruhtinaallista kesälomaa. Kolme viikkoa olin välissä työttömänä. Työttömyys ei ole lomaa.

Onko ihme, jos energiataso alkaa olla lopussa?

Hyvä ystäväni on sairaanhoitaja. Töitä saa tehdä niin paljon kuin jaksaa. Aina löytyy jostain paikka. Jos sairaanhoitaja päättää, että haluaa pitää kuukauden omaa lomaa, voi sairaanhoitaja tehdä sen hyvillä mielin. Karenssiahan siitä pukkaa työvoimatoimistosta, mutta mitä sitten? Jos on ensin tienannut monta kuukautta, eikö ole sama levätä välillä? Sairaanhoitaja voi jatkaa töitä heti kun siltä tuntuu. Aina jossain tarvitaan sairaanhoitajaa.

Radiotoimittaja on pätkäläinen sanan pahimmassa merkityksessä. Radiotoimittaja on ollut pätkäläinen kaksi vuotta. Ei voi jättäytyä oravanpyörästä edes viikon mittaiselle omalle lomalle, koska sille lomalle radiotoimittaja jää. Sata muuta radiotoimittajanalkua huohottaa firman ovenvälissä valmiina korvaamaan lepoa kaipaavan. Ironista kyllä, tätä kirjoittaessani sopimukseni loppuu kuun lopussa, eikä jatkosta ole tietoakaan. "Loma" voi koittaa yllättävän pian.

Ei olisi minusta koskaan tullut sairaanhoitajaa. En pystyisi siihen luultavimmin niin henkisesti kuin fyysisestikään. Pyörryn verikokeessakin. Silti mietin, mikä olisi ammatti, jossa voisi olla huoleton mutta vakaa. Tietää, että tulevaisuus olisi turvattu eikä rintakehää silti painaisi.

Kunnes uusi ystävä meidät erottaa

2009-08-06T22:22:00.002+03:00

Luin taannoin jostain, että ihmisen ystäväpiiri mullistuu joka seitsemäs vuosi. Minusta otsikko oli harhaanjohtava. Tekstissä kun puhuttiin siitä, että jos ihminen tarkastelee elämäänsä tästä hetkestä seitsemän vuotta taaksepäin, niin ainoastaan kolmasosa silloisista ystävistä on yhä mukana tämän henkilön elämässä. Totta puhuakseni, en edes ole varma, oliko tuo määrä kolmasosa. En nyt millään löydä ko. tutkimusta internetistä enää.

Joka tapauksessa, ystäviä tulee ja menee. Osa pysyy, osa ei. Eikä välttämättä tarvitsekaan pysyä. Kavereita, tuttuja, satunnaisia yhden illan tanssiseuralaisia.

Minä olen aina sanonut, ettei ihmisellä voi olla liikaa ystäviä. Nyt olen kääntämässä kelkkaani.

Olen miettinyt kiivaasti ihmissuhteitani koko kesän. Olen ylianalysoinut, pähkäillyt ja tehnyt draamapäissäni peruuttamattomalta tuntuvia päätöksiä. Olen kiivauksissani sanonut asioita, joita en ole itsekään uskonut. Olen sanonut ne ääneen sen takia, että edes voisin yrittää vakuutella itselleni juuri näin olevan hyvä. Että tämä ratkaisu on paras.

Minä olen mustasukkainen tietyistä ihmisistä. En ole koskaan ollut sitä poikaystäviäni kohtaan, mutta ystäviäni vahdin ja vaalin, kuin minulla olisi heihin ainoa omistusoikeus. Sitten kun huomaan, että otteeni heistä lipsuu, minä päätän, etten heitä tarvinnutkaan. Vaikka tarvitsen. Paljon.

Sitten ovat nämä vanhat ystävät. Vanha ystävä tarkoittaa tässä tapauksessa noin kymmenenestä viiteentoista vuotta elämääni kuuluneita ihmisiä. Olosuhteet ovat ajaneet meidät ympäri Suomea (ja Eurooppaa), mutta harvoin nähdessämme, keskustelu jatkuu siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Kaikki on luontevaa. Heistä minä en ole mustasukkainen millään tavalla. Minä miellän meidän ystävyytemme niihin yläaste ja lukiovuosiin. Me tiesimme jo silloin, että tämä ei kestä iäisyyttä. Erilaiset päämäärät vievät toisen toisaalle. Mutta heitäkin minä tarvitsen, paljon. Vaikka se olisi vain kerran kahdessa vuodessa.

Ja sitten on näitä tuttavia, joita joku voisi kavereiksikin kutsua. Niitä minulla on ollut tapana haalia. Kaksi vanhaa ystävääni sanoivat jonkun aikaa sitten, että olen juuri sellainen, jonka on lapsellisen helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Niin kai olenkin. Jos joku tyttö tai poika on mielestäni kiinnostava, ei minulle tuota ongelmia käynnistää keskustelua niistä näistä.

Ja tässä tulee ongelma.

Näistä ihmisistä kun ei tiedä, mitä he sinusta haluavat. Ystävyyttä tai kaveruutta? Eivät mitään? Entä, jos minä en jätä heihin sellaista jälkeä, kuin he jättävät minuun? Kai sitä voisi ihastumiseksikin kutsua. Sitä, kun kiinnostuu uudesta ihmisestä. Sitä saattaa jäädä typerästi roikkumaan. Luulemaan, että tuokin haluaa olla minun kaveri - vaikka se ei oikeasti kuitenkaan halunnutkaan.

Mummot ne sairaskertomuksia vertailee

2009-04-11T19:16:00.002+03:00

Ei tämä alkanut kevätkään niin innosta, kun on yrittänyt hidastaa elämäänsä jo parin viikon ajan. Tänä keväänä ihan liian moni on ollut sairaana liian kauan.

Kuka jaksaa istua sisällä kun aurinko paistaa ja mieli halajaa terassikaljaa?

Ei saa pukeutua kevättakkiin.
Ei saa rehkiä.
Ei saa tanssia.
Pyöräilykin on kyseenalaista toimintaa.
Ei saa edes mielellään mennä ulos.
Ei saa laulaa.
Ei saa huutaa.
Ei saa edes puhua.
Ei saa juoda alkoholia, koska se saattaisi johtaa johonkin edellämainituista.

Sen sijaan saa hengittää höyryä.
Saa nappailla antibiootteja.
Ja yskänlääkettä.
Saa istua sisällä hiljaa.
Saa pukea fleece-takin.

Kyllä fleece on kova sana.

Jokaisella mitta on täynnä. Jos susi tulee, saat vaan huutaa.

2009-03-28T02:35:00.002+02:00

Olin vähällä kirjoittaa siitä,
kuinka nykyään on muotia olla lesbo.

Lukioikäisenä kehuskeltiin sillä, että oltiin pussattu kahtakymmentä tyttöä.

Päädyin sen sijaan kirjoittamaan ystävyydestä.

Kuka on kenellekin velkaa?
Kenen pitää ottaa yhteyttä?
Mistä pitää pyytää anteeksi?
Entä jos oma tekeminen hävettää?
Mitä kaikkea pitää kertoa?
Kuinka paljon toinen saa kestää?

Jos osaisin noihin vastata, olisin melkolailla hankalien "ystävyys"suhteiden ekspertti.

Saako loukkaantua?

You are beautiful but you don't mean a thing to me

2009-03-15T03:44:00.003+02:00

Se oli sellainen kelmeä valo.
Jos nyt sellaista termiä sallitaan käytettävän.

Hollannissa hyvin typillinen sää; aurinko paistaa pilven läpi.
Paljastavasti, silti häpeillen.

Minulle oli annettu selkeät pyöräilyohjeet:
Kun lähdet pihasta, käänny oikealle, aja isoa tietä pitkin niin kauan, että näet liikenneympyrän. Käänny vasemmalle. Sitten ohita kaksi risteystä, käänny oikealle. Siellä näet juna-aseman.

Juna-asemahan se siinä.

Poljin ja poljin. Lähes sokeana.

Piilolinssit oli huuhdottu alas viemäristä noin kymmenen tuntia aikaisemmin. Mustassa mekossa oli valkoisia palloja. Takkutukka.

Se oli ehkä sunnuntai. Ainakaan kaupat eivät olleet auki. Kiersin loputtomat matkat mutkaisia pyöräteitä, lopulta löysin kioskin, joka oli erään talon nurkassa. Ostin coca cola -tölkin ja askin sinistä gauloisea.

Sen jälkeen en ole koskaan tuntenut vastaavanlaista tunnetta.
Yhdentekevää lienee se, oliko se tunne hyvä vai huono.

And by the fire sleeps a friendly stranger

2009-03-07T04:19:00.001+02:00

Tanssi, tyttö tanssi.
Maalaa punaiset huulet,
suorista tukka.

Taistele, anna anteeksi, sovi, itke sen vuoksi.

Olen palannut normaaliin päiväjärjestykseen.

Vajaa viikko sitten pesin Julien kasvoiltani. Onnellisena, uupuneena. Siihen mihin päästiin, tarvittiin loputon määrä tekstin opettelua, luottamista, epäuskoa, lähestulkoon burnout. Mutta sinne päästiin. Ja päästiin kauas. Puun latvaan.

Tuntuu siltä, kuin kolmen kuukauden mittainen intensiivinen seurustelusuhde olisi kariutunut. Kolmessa kuukaudessa ei vielä rakenneta ihmissuhdetta, mutta paljon siinä ehtii tuntea.

... and don't ever think of trouble, the darkness that has been

2009-02-18T18:47:00.002+02:00

Tänään paistoi niin että silmiä sokaisi. Aurinko lämmitti naamaa. Viime päivinä on ollut kauhean kevyt ja toimelias olo. Kaivoin netistä Pikkuveli-biisin soinnut ja tajusin, että osaan ne kaikki. (Ei siihen paljoa vaadita, mutta olin silti tosi innoissani). Olen rämpyttänyt kitaralla kovaa ja välillä tunnelmoinut sellaisella musiikilla, mitä en ole kuunnellut pitkään aikaan.

Se kun on se, että yhdistää tietyt asiat tiettyyn musiikkiin. Ja jos ne yhdistämänsä asiat ovat surullisia tai haikeita, tulee surulliseksi vaikka oli alunperin iloinen.

Tänään olen kuunnellut sellaista musiikkia, ja silti olo on mahtavan odottava ja positiivinen.

Vahingoittuneille

2009-02-03T19:07:00.003+02:00

Maybe again he will be alone.
Guess we're equally damaged.
Find your name do it all the same
- equally
Signal when you can't
breathe no more.

Say you were me
then you could see the view.
You'll know we are equally damaged
Don't be a fool,
make it easier
You'll learn to say when

Signal if you can't say, "no more"

Don't cross your fingers,
Sundays will never change
They keep on coming
You'll be a freak
- And I'll keep you company.

Blonde Redhead - For the Damaged

On jotenkin niin ihanan vapauttavaa ja teiniä kirjottaa laulun sanoja päiväkirjaansa.

t-paidassa pieniä sinisiä siilejä

2009-01-22T18:12:00.001+02:00

yritin laskea peilin kautta etuosassa olevat.
pääsin seitsemäänkymmeneenviiteen.
sitten tuli ongelma.
jos siili katkeaa saumasta, niin voiko kaksi saumasta katkeavaa siiliä yhdistää ja laskea yhdeksi?

tänä iltana minä en ole neiti julie.

nyt rakastun kiiltokuviin,
joiden kauniita olevan huhuttiin.
(olavi sen osasi hyvin sanoa.)

huomenna on palkkapäivä,
ja mietin
ostaisinko itselleni teräskielisen kitaran.

kun niitä barré-sointujakin muka urhoollisesti
jo rämpyttelen.

Kirkastuu

2009-01-21T22:38:00.002+02:00

"Tervetuloa solariumiin", toivotan.
Uutistenlukija siristää silmiään ja heittää epämääräisen kommentin pöydällä pönöttävästä tekoauringostani.

Niin, minun toiveestani toimituksen studioon roudattiin viime syksynä kirkasvalolamppu. En saanut sellaista hommattua kotiini - vaikka äiti kuinka yritti asiasta minulle tolkuttaa.

Kaamosmasentuja.

Tämä talvi ei ole tuntunut pahalta. Ei ainakaan läheskään niin pahalta kuin kaksi edellistä. Tosin ei saisi vielä huokaista. Onhan tätä sohjoa vielä edessä.

Tänään tuli kuluneeksi kuukausi talvipäivänseisauksesta.
Aurinko nousi Oulussa kello 9:40 ja laski 15:20.

5 tuntia ja 40 minuuttia vähemmän tekoauringon tarvetta.

"Talvipuku antaa suojaa pakkasia ja vihollisia vastaan"

2008-12-08T21:22:00.003+02:00

Näin muutama viikko sitten keskeneräisen oravan. Enkä tarkoita keskeneräisellä orava-vauvaa tai mitenkään epämuodostunutta yksilöä.

Kyseisen oravan talvipuku ei vain ollut vielä valmis.

Oravan keskiruumis oli harmaa, pää ja häntä ruskeat. Se oli vasta alkanut pukeutua. Niin kuin me ihmisetkin. Ensin heitetään takki päälle, ja sen jälkeen vasta lapaset ja pipo.

Eläimet, jotka eivät talvehdi horroksessa, tarvitsevat sen ekstraturkin - tietysti. Talviturkki onkin sekä tiheämpi, että pidempi kuin kesäkarva. Suojaväristä puhumattakaan. Talvipuvun kasvattaminen vie eläimiltä paljon energiaa ja aikaa. Mutta mistä hemmetistä kurret ja muut tietävät koska laittaa talvipalttoo päälleen?

Talvi tulee joka vuosi ihan miten sattuu. Nytkin jo tuntui talvelta kauan aikaa sitten, kunnes vesisade tuli ja tuhosi lastenmielisten riemun.

Onhan meillä ihmisillä helppoa. Jos lämpömittari näyttää plussaa, laitetaan päälle kevyempi takki. Pakkasella puetaan lisää lämpöä. Lapaset ja pipon voi pukea tarvittaessa.

Mutta miten ne oravat?
Niillä on vain yksi vaatteidenvaihtomahdollisuus talven tullessa.

Ehkä se kyseinen kurre ei ollutkaan keskeneräinen.
Se saattoi olla ilmastonmuutos-orava.
Vähän siltä väliltä.

Now inside and outside are matching

2008-11-05T17:50:00.005+02:00

Sana marras tulee latinan sanasta mors, joka tarkoittaa kuolemaa.

Sinun jäljiltäsi kylpyhuoneen vesi oli aina jääkylmää.

Sitten tuli talvi.
Ulkona oli muutama päivä sitten niin liukasta, että kaikki tarvitsisivat nyt jonkun, jonka kädestä pitää lujasti kiinni.

Pari päivää sitten vesihanan lämpötila muuttui taas vakioksi.
Ei ole kättä, josta ottaa tukea.

Wikipedia tietää myös, että erityisen suuri kalansaalis on voinut olla marras, kuoleman ennusmerkki. Eräässä uskomuksessa marras on jättiläiskala, kalojen kuningas. Martaan saaneelle kalastajalle saalis on kuitenkin ennustanut kuolemaa.

Kannattaako niitä suuria kalansaaliita yrittää pyydystääkään,
jos sen jälkeen seuraa kuolema?

Suuhygieniavälineiden perheenlisäys

2008-10-23T19:05:00.002+03:00

Minulla on taas kaksi hammasharjaa.
Joista toinen vain on kotona.

Kylään sain sellaisen vihreän.
Se on viihtynyt täällä jo viikon.

Piti ihan pysähtyä ajattelemaan.

Ensimmäiset nuotit syyllistävät minua olemassaolollaan lankamatolla. Kitara pilkottaa puoliksi kotelostaan. Sininen plektra herjaa pöydällä. Kyllä. Olen jättänyt treenaamisen vähälle. Pikkuhiljaa niihin barré-sointuihin.

Lähden huomenna töiden jälkeen pohjoiseen.
Rapsuttamaan meidän hauvaa.

Käytännöllisyys ennen kaikkea

2008-10-18T18:58:00.001+03:00

Radiojuontajan työssä tiedän,
onko yöksi luvattu pakkasta.

Osaan valita oikeanlaiset vaatteet ylleni.

Vaiston varassa

2008-10-02T19:07:00.003+03:00

Osa puista jo kaljuja.
Edessä kaksi kolmasosaa syksyä.

Henkisesti aloitin valmistautumiseni tähän
jo heinäkuun lopulla,
nyt se on,
mutta ei tunnu siltä.

En ole tuntenut itseäni pitkään aikaan näin levolliseksi ja levottomaksi yhtä aikaa. Tänään on tuntunut siltä, että kaikki soljuu eteenpäin niin kivuttomasti kuin vain voi. Esteet 1 ja 2 hävinneet.

Mietin työpaikan pihalla seistessäni,
että koska olen viimeksi vaihtanut keittiön hehkulampun.

Kun tulin kotiin,
ja laitoin valot päälle
lamppu pamahti pimeäksi.

aika olla niin pieni

2008-09-13T03:23:00.004+03:00

minun pitäisi nukkua.
kaksi oikeaa viikkoa töitä takana.
edessä vuoden loppuun saakka.

pitäisi olla onnellinen.

jotenkin tuntuu siltä,
että se toinen vaihtoehto
olisi ollut parempi.

lotta sanoi:
"jos sinusta tuntuu vielä kahden vuoden päästä samalta, sitten lähdet."
tuntuu jo nyt.

pyöräilin kotiin.
korvalapuilla.

tietyt laulut saavat minut aina itkemään.
aivan sama missä tilanteessa olen.

kaivoin esille hollantialbumin.
istuin lattialla ainakin puoli tuntia.
katsoin taaksepäin mennyttä elämää.
kaikkia "huippuhetkiä".
piirsin kädellä ilmaan viivoja tapahtumien välille.

tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä,
että vaikka tietää eläneensä tietyt hetket,
tietyn ajan
tiettyjen ihmisten keskellä,
sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan?

tuntuuko kenestäkään muusta kovin usein siltä,
että tämä olisi voinut mennä jotenkin toisin?

Yksi. kaksi. kolme. neljä. viisi. kuusi. seitsemän. kahdeksan. yhdeksän. kymmenen.

2008-08-26T22:37:00.002+03:00

Ainakin niin moneen minun pitäisi laskea,
ennen kuin kerron mitä mieltä olen.

- Nyt se ei vaan onnistu.

Olen monta kertaa naureskellut,
että tarvitsisin jonkinlaisen kiukunhallintakurssin.

En vaan voi sille mitään, että jos vääryys tulee vastaan, en pysty nielemään sitä itsekseni ja hiljaa. Tiedän kyllä, että vain typerykset jaksavat väitellä typerysten kanssa; enkä siltikään voi jättää asiaa sikseen.

Joku blogiani lukeva on saattanut huomata viimepäivien kiukunpuuskani (ei täältä vaan muista yhteyksistä). Erinäiset rekkalesbokommentit ja muut lapsellisuudet. Nämä kaikki liittyvät tuohon samaiseen asiaan, josta kerroin jo muutama postaus sitten. Minun on nyt saatava tämä paska pois päästäni, silläkin uhalla, että tämä kertomus tekee minusta vielä lapsellisemman, koska jaksan asiaa vatvoa. Kiitos.

Koko tapahtumaketju alkoi vuosi sitten, kun eräs ystäväni kuoli.
Tuon tytön kuoleman jälkeen netissä liikkui paljon paskapuhetta, jota ihan tuntemattomat kyseistä ihmistä koskaan tavanneetkaan kusipäät harjoittivat.
Huomioni kiinnittyi erääseen blogikirjoitukseen, jossa joku torniolainen teini naureskeli ystäväni kuolemalle. Hehheh, olisihan nyt hänen toivomassaan yliopistossa yksi paikka vapaana!

En voinut käsittää, miten kukaan voi kirjoittaa tuollaista kuraa omaan blogiinsa!!! Yritin pähkäillä kauan aikaa, kenen tuo kyseinen blogi oli. Kunnes viimein sain sen noin kuukausi sitten selville. Kysyin tältä ihmiseltä asiasta, ja siitähän helvetti repesi valloilleen. Tuo parikymppinen moottoriturpa avasi suunsa ja silmänsä niin ammolleen, että minäkin jäin toiseksi. En edes viitsi toistaa millaisia herjauksia sen piti vielä siinäkin vaiheessa päästää ilmoille.

Vielä nyt, reilu kuukausi tuon välikohtauksen jälkeen, olen kuullut tuntemattomilta ihmisiltä, kuinka tuo idiootti on avautunut minusta baarissa. Haukkunut minua sellaisille ihmisille, jotka eivät edes tunne minua. Voin vain kysyä, mikähän tämän taustalla on. Se, että joutui vihdoin ottamaan vastuuta sanomisistaan pisti tyttösen niin koville, että tästä se loanheitto ilmeisesti vasta alkaa?

En ymmärrä.
Olen vaan helvetin raivoissani.

Pimeää valoa

2008-08-20T21:56:00.003+03:00

Silloin kun pitää taas ruveta sytyttelemään hurjasti valoja. Kun pitää ikkunaverhonsa täysin auki, eivätkä ulkoa tulevat auringonsäteet enää löydä tietänsä asuntoni pimeimpään nurkkaan. Kun keskipäivällä on hämärä.

Silloin minä alan kaivata muuta.

Joka syksy minun tekisi mieleni ottaa sakset käteen ja vain leikata. Nirhaista hiukseni korvan yläpuolelle. Värjätä ne mustiksi. Ottaa tatuointi. Maalata seinät. Siirrellä huonekaluja. Vaihtaa verhot. Muuttaa. Matkustaa. Tutustua uusiin ihmisiin. Aloittaa jotakin. Aloittaa ihan mitä tahansa.

Tällä elokuisella puoliväliviikolla minä päätin,
että nyt minua eivät barré-soinnutkaan hidasta.